Väinö Perälä. / 01.01.1919 Finlandia no 1.
Tornio ja Torniojokilaakso.
Maailmansodan aikana on Tornio, ”maailman portti", usein tullut maini-tuksi. Moni on joutunut tekemään ulkomaanmatkansa Tornion kautta. Tornion kautta kulki julkinen ja ”salainen" matkustajaliike useita vuosia. Samoin kulki Suomen ja Venäjän tavaraliike suurelta osalta Tornion kautta. Tornion kautta tapahtui toiselta puolen saksalaisten ja itävalta-laisten, toiselta puolen venäläisten sotavankien vaihto.

Tornion tullivartiotupa v. 1917. Kuva: Museovirasto.

Matkustajaliikettä Tornion ja Haaparannan välillä. Lenin seurueineen saapuu Tornioon.

Karungin rautatieasema v. 1915. Kuva: Green Mia. / Suomen Rautatiemuseo.
Tornionjokilaakso on ollut asuttua ainakin jo keski-ajalla. Kainulaisiksi (kvaener) nimitetään muinais-skandinavialaisissa lähteissä Pohjanlah-den pohjoisimman rannikkoseudun asukkaita. Nykyään on tutkimus se-kä Suomessa että Ruotsissa yksimielinen siitä, että nämä kainulaiset ovat olleet suomensukuista heimoa. Todennäköisesti ovat he olleet oma heimonsa, kansatieteellisesti ehkä hämäläisiä lähinnä. Ainakin on kie-lentutkimus osottanut Tornionjokilaakson ja siitä länteenpäin asuvan väestön kielimurteen osottavan yhtäläisyyksiä Kokemäenjokilaakson kielimurteen kanssa.

Tavaraliikettä Torniossa maailmansodan aikaan.

Punaisen Ristin sotasairaala Torniossa. Kuva: Green, 1915–1917, / Museovirasto.
Monien riitojen jälkeen määrättiin Upsalan ja Turun hiippakuntien raja, ja samalla hallinnollinen lääninraja Kaakamanjoelle, Kemin- ja Tornionjo-kien välillä noin 10 km. Tornionjoesta itään. Suomenkielinen asutus ja-kautui siten kahtia, mutta Ruotsin vallan aikana ei se näytä kovin paljoa merkinneen. Peräpohjolan väestö eli omaa elämäänsä eikä Kaakoman-joen raja käytännössä paljoakaan merkinnyt.

Maisema Tornionjoelta Turtolasta v. 1907. Kuva: Haataja, Kyösti. / Museovirasto.
Tornionjokilaakson kielimurre on kielihistoriallisesti eräissä suhteissa van-hemmalla kannalla kuin nykyinen suomen kirjakieli; Suomen yhtey-dessä kuuluu Tornionjokilaakso Oulun lääniin ja Kuopion (Oulun) hiippa-kuntaan. Kunnat kuuluvat Kemin kihlakuntaan, paitsi Muonion ja Enon-tekiön, jotka kuuluvat Lapin kihlakuntaan.

Näköala Torniosta Raatihuoneen tornista.
Kaikki rannat, saaret, lahdet, joet, purot tarjoavat siellä yltäkylläistä kalo-jen runsautta jokaisena vuoden aikana mutta etenkin kesäisin, jolloin kaikki on suloutta täynnä. Monilukuisia saaria on merenrannikon edus-talla, ja niiden ruohopeite tuottaa suurimmassa määrässä virkistymisen viehätystä." - ”Vuolas ja syvä Tornionjoki laskee kahden suuhaaran kaut-ta mereen. Niiden väliselle saarelle on perustettu Tornion kaupunki erit-täin kauniille ja edulliselle paikalle.
Eikä koko Pohjanpuolella ole enemmän käytyä kauppapaikkaa kuin tä-mä Tornio. Siihen yhtyy venäläisiä, lappalaisia, permalaisia, pohjalaisia, varsinais-suomalaisia, ruotsalaisia, hämäläisiä, helsinglantilaisia sekä monia muita Norjan puolelta, tullen korkeimpien vuoriseutujen ja laajojen erämaiden takaa sekä Jämtlannin maan kautta.
Tähän saareen purjehtivat tavallisesti vuosittain Tukholman, Turun, Rau-man ja Öregrundin asukkaat, etsien suurinta voittoa ja kauppaa käyden ei rahalla, jota asukkaat eivät pidä arvossa, vaan tarveaineiden vaihdol-la". - Lienee jonkun verran liioittelua tuossa kuvauksessa mutta joka ta-pauksessa osottaa se Perä-Pohjolan kaupan ja liikkeen vilkkautta jo 400 vuotta sitten. Jo vuonna 1316 mainitaan Tornion kirkkoa ja seurakuntaa, jolla tarkoitetaan nykyisen Alatornion kirkon ja Parasniemen pappilan välillä sijainnutta entistä kirkkoa, missä vuonna 1345 Upsalan arkkipiis-pa kastoi suomalaisia.

Tornion radanrakennustyömaa, jossa kaksi raidetta vierekkäin. Raiteilla lavettivaunutyyppiset avovaunut, joista toisessa nostolaite laskemassa vasemman raiteen avovaunuun kivenlohkaretta. Taaempana vas. raiteella kaivosvaunuja? ja oik. raiteella B-sarjan? höyryveturi. Radanrakennustöissä useita ratatyömiehiä. Tornion rata otettiin liikennekäyttöön vuonna 1903. Kuva ja kuvateksti: Suomen Rautatiemuseo.
Kaupungin oikeudet sai Tornio Kustaa II Aadolfin aikana ja on ne päivät-ty toukok. 12:na 1621. Kaarle IX :n historiassa tunnettu Daniel Hjort oli saanut lääniksi itselleen Seittenkonin saaren (nykyään Ruotsin puolella pari peninkulmaa Haaparannalta etelään) ja oli hänelle tehtävänä tehdä suunnitelmia Perä-Pohjolan ja Lapin taloudelliseksi vaurastumiseksi.

Tornio Skjöldebrand, Anders Fredrik, alkuperäisen kuvan tekijä ; Acerbi, Giuseppe, alkuperäisen kuvan tekijä ; Saint Morys, Étienne Bourgevin Vialart de, tekijä ; Merigot, J., kaivertaja ; L'Imprimerie de Cox, Fils, & Baylis, kustantaja ; Belanger, Louis, piirtäjä 1801–1802. Kuva: Museovirasto.

Ylitornion kirkko ympäristöineen.
Kuorissa olevat maalaukset on lahjoittanut Alatornion kirkkoherra Gab-riel Tuderus. Eräs saksalainen taidehistorian tuntija on sanonut Tornion kirkon huomatuimmaksi vanhan protestanttisen kirkkorakennustaiteen muistomerkiksi Pohjoismaissa. Lähellä kirkkoa sijaitsee vuonna 1911 ra-kennettu kaupungin kansakoulutalo.
Lähellä tullivartiatupaa sijaitsee entinen venäläinen sotilaskasarmi, ra-kennettu tiilistä 1913-14, sen yhteydessä on pieni kreikkalaiskatolinen kirkko. Kasarmia suunnitellaan nykyään huoneustoksi paikkakunnan keskikoululle ja sen jatkoluokille. Höyrylautta välittää kesäaikana liikettä kaupungin ja rautatieaseman välillä.

Maatalo Korpikylässä.
Kun maantietä kuljetaan Suomen puolella Torniosta pohjoiseen päin, on 17 km:n päässä Kukkolan koski, samannimisessä kylässä huomattava nähtävyys. Putous on 8:n metriä korkea ja lasketaan sen matalan veden aikana kehittävän 15,444 hevosvoimaa. Toistaiseksi ainoa teollisuuslai-tos on mylly. Kalastuspaikkana on Kukkola vanhastaan tunnettu, paitsi lohta on erityisesti Kukkolan koskesta saatu siika kuuluisa hyvästä ma-ustaan.
Siikaa pyydetään koskesta haavilla, kuten kuvasta näkyy. Sekä lohipa-don, että muu kalansaalis jaetaan osakkaiden kesken kasoihin, siinä jaossa otetaan huomioon myös suoritettavat kymmenysverot. Kukkola kuuluu Karungin pitäjään. Karungin kirkon kohdalla ja siitä pohjoiseen leviää Tornionjoki Karunginjärveksi, jonka yli läpikulkuliike kulki talvella 1914-15, ennen kuin Ruotsin rautatie Haaparannalle valmistui.

Kukkolankoskesta lipottuja siikoja v. 1984. Kuva: Viklund, Veli-Pekka. / Museovirasto.
Karungista pohjoiseen päin on asutus Suomen puolella lukuisampaa ja viljelykset laajemmat. Siitä johtuukin että maataloustuotteiden vientiä ta-pahtuu Suomesta Ruotsiin paljon runsaammin kuin päinvastoin. Suu-rempia, kyläryhmiä Tornionjokivarressa Karungin pohjoispuolella ovat Korpikylä ja sitten Ylitornion pitäjään kuuluvat Kainuunkylä, Nuotioranta, Alkkula, Kauliranta, Turtolan pitäjään kuuluvat Juoksenki ja Pello, huo-mattava liikekeskus.
Pellon pohjoispuolella alkaa asutus harventua, Lapin raukat rajat tulevat tunnetuksi. Kolarin pitäjää mainitaan usein jo nälkämaaksi. Siellä on äs-kettäin tehty huomattavia malmilöytöjä. Sitävastoin pidetään eteläisem-piä edellä lyhyesti esitettyjä Tornionjokilaakson pitäjiä verrattain varak-kaina. Maailmansodan aika ei ainakaan ole varallisuutta vähentänyt. Huomattavaa muuten on, että useimmat kylien nimet molemmin puolin rajaa vastaavat toisiaan.
Siten on olemassa esim. Suomen ja Ruotsin Vojakkala, samoin Korpiky-lä, niinikään Kuivakangas ja Juoksenki. Muutamia kilometrejä Alkkulasta Ylitornion kirkonkylästä pohjoiseen päin kohoaa Aavasaksa, vastapäätä Ruotsia Matarengin kylää. Jos Aavasaksa onkin vanhastaan tunnettu paikaksi, johon kokoonnutaan juhannusyön aurinkoa ihailemaan, on sen näköala yhtä hyvin huomattava muulloinkin. Katsoja huomaa olevansa alueella, joka on muuttunut Pohjanmaan tasaisesta maisemasta Lapin tunturimaisemaksi.