Väinö Perälä. / 01.01.1919 Finlandia no 1.

Tornio ja Torniojokilaakso.


Maailmansodan aikana on Tornio, ”maailman portti", usein tullut maini-tuksi. Moni on joutunut tekemään ulkomaanmatkansa Tornion kautta. Tornion kautta kulki julkinen ja ”salainen" matkustajaliike useita vuosia. Samoin kulki Suomen ja Venäjän tavaraliike suurelta osalta Tornion kautta. Tornion kautta tapahtui toiselta puolen saksalaisten ja itävalta-laisten, toiselta puolen venäläisten sotavankien vaihto.



Tornion kautta sai Venäjän entinen leskikeisarinna matkustaa kotiinsa syksyllä 1914, Tornion kautta kulki keväällä 1917 Lenin seurueineen Sveitsistä Venäjälle. — Ei silloin kukaan aavistanut, mitä tuo suljettu rau-tatievaunu sisälsi, enempää kuin se matkaseurue, joka toukokuussa 1917 kulki Haaparannan—Tornion kautta Venäjälle. — Tässä ei ole teh-tävänä selvittää, mitä kaikkea Tornio ja rajaseutu yleensä on elänyt ja kokenut maailman ja Suomen vapaussodan aikana. Se veisi aiheestam-me liiaksi syrjään. Paikallaan kuitenkin on juuri nykyisenä aikana, jolloin Tornio ja rajaseutu näyttää olevan vaipumassa samaan hiljaisuuteen, missä se oli ennen maailmansotaa, antaa suomalaiselle ja ulkomaalai-sellekin lukijakunnalle joitakin tietoja kaupungin ja seudun oloista.

Tornion tullivartiotupa v. 1917. Kuva: Museovirasto.

Matkustajaliikettä Tornion ja Haaparannan välillä. Lenin seurueineen saapuu Tornioon.

Karungin rautatieasema v. 1915. Kuva: Green Mia. / Suomen Rautatiemuseo.

Tornionjokilaakso on ollut asuttua ainakin jo keski-ajalla. Kainulaisiksi (kvaener) nimitetään muinais-skandinavialaisissa lähteissä Pohjanlah-den pohjoisimman rannikkoseudun asukkaita. Nykyään on tutkimus se-kä Suomessa että Ruotsissa yksimielinen siitä, että nämä kainulaiset ovat olleet suomensukuista heimoa. Todennäköisesti ovat he olleet oma heimonsa, kansatieteellisesti ehkä hämäläisiä lähinnä. Ainakin on kie-lentutkimus osottanut Tornionjokilaakson ja siitä länteenpäin asuvan väestön kielimurteen osottavan yhtäläisyyksiä Kokemäenjokilaakson kielimurteen kanssa.



Suomenkielinen asutus on aikaisemmalla keskiajalla ulottunut Skellef-tejoen seuduille saakka lännessä Ruotsinkielinen asutus on Piitinen ja Luulajan seutuvilla syntynyt kaikesta päättäen samoihin aikoihin jolloin Pohjanmaan ruotsalainen asutus Suomessa. Nykyään ulottuu suomen-kielinen asutus rannikolla Sanginjokeen Tornionjoesta n. 30 km länteen saakka, mutta sisämaassa paljon kauemmaksi sillä Luulajan — Narvikin rautatien Gellivaaran — Kiirunan välillä on alkuperäinen asutus etupääs-sä suomenkielistä, suomalaista ja lappalaista.

Tavaraliikettä Torniossa maailmansodan aikaan.

Punaisen Ristin sotasairaala Torniossa. Kuva: Green, 1915–1917, / Museovirasto.

Monien riitojen jälkeen määrättiin Upsalan ja Turun hiippakuntien raja, ja samalla hallinnollinen lääninraja Kaakamanjoelle, Kemin- ja Tornionjo-kien välillä noin 10 km. Tornionjoesta itään. Suomenkielinen asutus ja-kautui siten kahtia, mutta Ruotsin vallan aikana ei se näytä kovin paljoa merkinneen. Peräpohjolan väestö eli omaa elämäänsä eikä Kaakoman-joen raja käytännössä paljoakaan merkinnyt.



Kun Haminassa v. 1809 neuvoteltiin rauhasta Ruotsin ja Venäjän välillä, oli Venäjän edustajien vaatimuksena, että raja olisi tullut Kainuunjoelle. Ruotsin silloinen hallitus oli jo suostunut siihen, mutta toinen ruotsalai-sista rauhanneuvottelijoista sai aikaan, että keisari Aleksanteri I suostui vetämään rajan Tornion ja Muonionjokea pitkin. Suomenkielinen väestö-aines joutui siten jaetuksi kahden valtion välille.



Suomalaisen kansanluonteen rauhallisuus on vaikuttanut, että ruotsin-puoleinen suomenkielinen väestö on yleensä tyytyväinen oloonsa, kun Ruotsin taholta on aikaisemmin väestön annettu olla rauhassa. Ruotsiin hallinnollisesti kuuluminen on vuosisatojen kuluessa jättänyt suomen-puoleiseenkin väestöön eräitä erilaisuuksia. Jotakin erikoista saattaa huomata suomenpuoleisen Tornionjokilaakson väestön luonteessa. Jos tämä väestö onkin ollut syrjäisen asemassa muun Suomen taholta, on tämä väestö myös jossakin määrin itseensä sulkeutunutta eikä helposti antaudu vaikutuksille alttiiksi.

Maisema Tornionjoelta Turtolasta v. 1907. Kuva: Haataja, Kyösti. / Museovirasto.

Tornionjokilaakson kielimurre on kielihistoriallisesti eräissä suhteissa van-hemmalla kannalla kuin nykyinen suomen kirjakieli; Suomen yhtey-dessä kuuluu Tornionjokilaakso Oulun lääniin ja Kuopion (Oulun) hiippa-kuntaan. Kunnat kuuluvat Kemin kihlakuntaan, paitsi Muonion ja Enon-tekiön, jotka kuuluvat Lapin kihlakuntaan.



Tornion seutu on jo keski-ajasta saakka ollut huomattava kauppakeskus. Lapissa kauppamatkoilla liikkuneet ja samalla lappalaisia, kuninkaalta saamansa oikeuden nojalla verottaneet pirkkalaiset ovat kaikesta päät-täen pitäneet Tornion seutua yhtenä keskuspaikkanaan. Pirkkiöniemi johtuu selvästi samasta juuresta kuin nimi pirkkalaiset. Siten olisi Pirk-kiön (saari jossa Alatornion kirkko sijaitsee) nimi ruotsiksi oleva Birbö eikä Björbö, kuten nykyään näkee kirjoitettavan.


Vuonna 1553 laadittu pirkkalaisten luettelo sisältää paikannimiä Pelloon saakka (Turtolassa) pirkkalaisten asuinpaikkoina. Ruotsin viimeinen ka-tolisuudenaikainen arkkipiispa Olaus Magnus, joka vuonna 1519 on teh-nyt matkan Tornionjokilaaksoon jo käynyt Pellossa saakka, antaa matka-kertomuksessaan hyvin havainnollisen kuvan Tornion kaupungista ja sen kaupasta.


Tuossa kertomuksessa hän kirjoittaa m.m. ”Pohjois-Pohjanmaan asuk-kaat elävät enimmäkseen, kalastuksesta, — ei sen vuoksi että maanlaa-tu olisi karua, vaan kun paraita kaloja saadaan niin runsaasti, että niiden paljous riittää yllinkyllin vaihtamisen kautta tuottamaan kaikenlaisia tar-veaineita. Asukkailla on kaikkinaisten tavarain yltäkylläisyys, sillä Espan-jasta ja Portugaliasta tuodaan sinne parasta viiniä, Englannista suoloja, kallisarvoista verkaa Flandrian maasta, Saksan valtiosta kaikenlaista taloustarpeita ja koristeita, Svean ja Götan maista nisuja, rukiita, ohria ja monenlaista tarpeellista palkoviljaa.

Näköala Torniosta Raatihuoneen tornista.

Kaikki rannat, saaret, lahdet, joet, purot tarjoavat siellä yltäkylläistä kalo-jen runsautta jokaisena vuoden aikana mutta etenkin kesäisin, jolloin kaikki on suloutta täynnä. Monilukuisia saaria on merenrannikon edus-talla, ja niiden ruohopeite tuottaa suurimmassa määrässä virkistymisen viehätystä." - ”Vuolas ja syvä Tornionjoki laskee kahden suuhaaran kaut-ta mereen. Niiden väliselle saarelle on perustettu Tornion kaupunki erit-täin kauniille ja edulliselle paikalle.


Eikä koko Pohjanpuolella ole enemmän käytyä kauppapaikkaa kuin tä-mä Tornio. Siihen yhtyy venäläisiä, lappalaisia, permalaisia, pohjalaisia, varsinais-suomalaisia, ruotsalaisia, hämäläisiä, helsinglantilaisia sekä monia muita Norjan puolelta, tullen korkeimpien vuoriseutujen ja laajojen erämaiden takaa sekä Jämtlannin maan kautta.


Tähän saareen purjehtivat tavallisesti vuosittain Tukholman, Turun, Rau-man ja Öregrundin asukkaat, etsien suurinta voittoa ja kauppaa käyden ei rahalla, jota asukkaat eivät pidä arvossa, vaan tarveaineiden vaihdol-la". - Lienee jonkun verran liioittelua tuossa kuvauksessa mutta joka ta-pauksessa osottaa se Perä-Pohjolan kaupan ja liikkeen vilkkautta jo 400 vuotta sitten. Jo vuonna 1316 mainitaan Tornion kirkkoa ja seurakuntaa, jolla tarkoitetaan nykyisen Alatornion kirkon ja Parasniemen pappilan välillä sijainnutta entistä kirkkoa, missä vuonna 1345 Upsalan arkkipiis-pa kastoi suomalaisia.

Tornion radanrakennustyömaa, jossa kaksi raidetta vierekkäin. Raiteilla lavettivaunutyyppiset avovaunut, joista toisessa nostolaite laskemassa vasemman raiteen avovaunuun kivenlohkaretta. Taaempana vas. raiteella kaivosvaunuja? ja oik. raiteella B-sarjan? höyryveturi. Radanrakennustöissä useita ratatyömiehiä. Tornion rata otettiin liikennekäyttöön vuonna 1903. Kuva ja kuvateksti: Suomen Rautatiemuseo.

Kaupungin oikeudet sai Tornio Kustaa II Aadolfin aikana ja on ne päivät-ty toukok. 12:na 1621. Kaarle IX :n historiassa tunnettu Daniel Hjort oli saanut lääniksi itselleen Seittenkonin saaren (nykyään Ruotsin puolella pari peninkulmaa Haaparannalta etelään) ja oli hänelle tehtävänä tehdä suunnitelmia Perä-Pohjolan ja Lapin taloudelliseksi vaurastumiseksi.



Hän sai myöskin valita paikan Tornion kaupungille. Etuoikeuksiensa yh-teydessä sai Tornion kaupunki huomattavan laajoja maa-alueita, joista melkoinen osa rajan Tornionjoelle tullessa jäi Ruotsin puolelle 1600-lu-vulla on Tornio ollut huomattava liikekeskus Itäisen ja Läntisen Pohjan-maan välillä. Vuonna 1657 kokoontuivat Länsi Pohjan maakuntapäivät Tornioon, ja myönsivät hallitukselle ylimääräisen sotaveron maakunnan puolesta.


Tapulioikeudet sai Tornio 1765 ja ovat 1700-luvun viimeiset vuosikym-menet huomattavaa taloudellista nousuaikaa Tornion vaiheissa. Rajan siirtyminen Tornionjoelle on huomattavasti ehkäissyt kaupungin taloudel-lista kehitystä. Vuonna 1815 oli Torniossa asukkaita 692, 1860 - 693, 1880, 969 ja 1900 - 1523, nykyään vähän yli 2000. Vuodesta 1903 on Tornio yhdistetty rautatiellä muun Suomen yhteyteen ja viime syksynä (1919) avattiin liikenteelle Tornion-Haaparannan yhdysrata.


Maailmansodan aikana syksyllä 1914 rakennettiin rautatie Torniosta Karunkiin 27 km, mutta on se sitten hoidon puutteessa ollut liikenteelle käyttämättä. Nykyään suunnitellaan sen kuntoon panemista. Matkailija-kannalta ei nykyisessä Torniossa ole paljon merkillistä. Mutkaiset pää-kadut Keskikatu, Välikatu, Rantakatu niiden varrella sijaitsevine raken-nuksineen herättävät huomiota muutamien vanhojen rakennusten takia. Rantakadun varrella sijaitsevaan kaksikerroksiseen ent. Bergmanin taloon (nykyään kaupungin omistama) liittyy muisto keisari Aleksanteri I :n käynnistä Torniossa 1819, jolloin hän vietti yönsä talon vinnikamaris-sa.


Huomattavin Tornion nähtävyys on Tornion vanha kirkko, rakennettu puusta 1684—86, ja vihitty tarkoitukseensa heinäk. 11 :nä 1689. - Kello-tapulin ulkomuoto muistuttaa jonkun verran norjalaista ”sauvakirkkoa." Sen sisustuksesta ovat huomattava kuorin maalaukset ja kuvan veistok-silla koristettu saarnatuoli. Vuonna 1912 on maalaukset huolellisesti asiantuntijan johdolla uudistettu. Alkuperäiset raamatunaiheiset maa-laukset on suorittanut tanskalaissyntyinen maalari Didrik Möllerum.

Tornio Skjöldebrand, Anders Fredrik, alkuperäisen kuvan tekijä ; Acerbi, Giuseppe, alkuperäisen kuvan tekijä ; Saint Morys, Étienne Bourgevin Vialart de, tekijä ; Merigot, J., kaivertaja ; L'Imprimerie de Cox, Fils, & Baylis, kustantaja ; Belanger, Louis, piirtäjä 1801–1802. Kuva: Museovirasto.

Ylitornion kirkko ympäristöineen.

Kuorissa olevat maalaukset on lahjoittanut Alatornion kirkkoherra Gab-riel Tuderus. Eräs saksalainen taidehistorian tuntija on sanonut Tornion kirkon huomatuimmaksi vanhan protestanttisen kirkkorakennustaiteen muistomerkiksi Pohjoismaissa. Lähellä kirkkoa sijaitsee vuonna 1911 ra-kennettu kaupungin kansakoulutalo.


Lähellä tullivartiatupaa sijaitsee entinen venäläinen sotilaskasarmi, ra-kennettu tiilistä 1913-14, sen yhteydessä on pieni kreikkalaiskatolinen kirkko. Kasarmia suunnitellaan nykyään huoneustoksi paikkakunnan keskikoululle ja sen jatkoluokille. Höyrylautta välittää kesäaikana liikettä kaupungin ja rautatieaseman välillä.


Suur-poliittisista syistä on Suomen ja Ruotsin välinen yhdysrata raken-nettu Pirkkiön saaren kautta Alatornion kirkon vieritse, joten Tornionjoen yli johtava silta on valtioiden välinen sopimus on tehty Venäjän ja Ruot-sin hallitusten välillä v. 1916. Yhdysradan tarpeeksi on Tornion' aseman alueelle rakennettu toimistorakennus ja useita tavaramakasiineja sekä laaja ratapiha.


Alatornion kirkko ja pappila näkyvät Tornion asemalle ja kaupunkiin hy-vin. 1400-luvulla rakennettu vanha kivikirkko on laajennettu ja tehty ris-tikirkoksi vuonna 1797.


Tornionjoki haaraantuu useihin suuhaaroihin. Itäisin, Siakanjoki alkaa jo pari kilometriä Karungin kirkon eteläpuolella ja laskee mereen Alarau-mon kylän kohdalla n. 8km. Torniosta itään. Pirkkiön saaren erottaa mantereesta Kirkkopudas-niminen suuhaara. Vaihtelevia saaristonäkö-aloja tarjoo matka jokisuulle, jossa Fellön saarella sijaitsee Röytän höy-rysaha ja Tornion ulkosatama.


Hellälänniemi Tornion ja Röytän välillä aikaisemmin ollut huomattava lii-kepaikka, Tornion kaupunkia lienee aikaisemmin suunniteltu siihen pe-rustettavaksi. Saman-nimisellä saarella Röytästä itään sijaitsee Kuusi-luodon höyrysaha. Purjehdusaikana on jokapäiväinen laivaliike Tornion ja Kemin välillä ja laiva käy Röytän ja Kuusiluodon rannassa.


Mahtava on jäänlähtö Tornionjoesta, vaikka vanhat ihmiset mainitsevat-kin jäänlähdön ja sen yhteydessä tapahtuvan tulvan entisiin verrattuna pienenneen siitä syystä, että Tornionjoen yläjuoksussa eroava Tärännön joki johtaa huomattavan paljon vettä Kainuunjokeen. Kun Tornionjoki-laaksoa maanteitse matkustetaan pohjoiseen päin, pistää l. km. päässä asemalta silmään suuri Perä-Pohjolan kansanopisto, joka sijaitsee tar-koitusta varten lahjoitetulla maatilalla.

Maatalo Korpikylässä.

Maantieltä on laaja ja miellyttävä näköala joen molemmille rannoille: hy-vin rakennettuja taloja peltoineen ja niittyineen on melkein yhtä mittaa silmien edessä. Karungin rautatieltä on näköala verrattain yksitoikkoi-nen, kun tie kulkee metsässä.


Ruotsin puolella kulkee rautatie Haaparannalta Karunkiin ja siitä edel-leen Ruotsin Ylitorniolle (Matarengiin) saakka, vastapäätä Aavasaksaa. Haaparannan ja Karungin välillä kulkee rautatie etupäässä metsäseutu-ja, sitävastoin on junasta verrattain väljä näköala Suomen puolelle, var-sinkin Hietaniemen kirkon seutuville (Suomen Karungin ja Ylitornion vä-lillä). Tällä välillä voidaan junasta nähdä m.m. komea Matkakoski Tor-nionjoessa.


Kun maantietä kuljetaan Suomen puolella Torniosta pohjoiseen päin, on 17 km:n päässä Kukkolan koski, samannimisessä kylässä huomattava nähtävyys. Putous on 8:n metriä korkea ja lasketaan sen matalan veden aikana kehittävän 15,444 hevosvoimaa. Toistaiseksi ainoa teollisuuslai-tos on mylly. Kalastuspaikkana on Kukkola vanhastaan tunnettu, paitsi lohta on erityisesti Kukkolan koskesta saatu siika kuuluisa hyvästä ma-ustaan.


Siikaa pyydetään koskesta haavilla, kuten kuvasta näkyy. Sekä lohipa-don, että muu kalansaalis jaetaan osakkaiden kesken kasoihin, siinä jaossa otetaan huomioon myös suoritettavat kymmenysverot. Kukkola kuuluu Karungin pitäjään. Karungin kirkon kohdalla ja siitä pohjoiseen leviää Tornionjoki Karunginjärveksi, jonka yli läpikulkuliike kulki talvella 1914-15, ennen kuin Ruotsin rautatie Haaparannalle valmistui.

Kukkolankoskesta lipottuja siikoja v. 1984. Kuva: Viklund, Veli-Pekka. / Museovirasto.

Karungista pohjoiseen päin on asutus Suomen puolella lukuisampaa ja viljelykset laajemmat. Siitä johtuukin että maataloustuotteiden vientiä ta-pahtuu Suomesta Ruotsiin paljon runsaammin kuin päinvastoin. Suu-rempia, kyläryhmiä Tornionjokivarressa Karungin pohjoispuolella ovat Korpikylä ja sitten Ylitornion pitäjään kuuluvat Kainuunkylä, Nuotioranta, Alkkula, Kauliranta, Turtolan pitäjään kuuluvat Juoksenki ja Pello, huo-mattava liikekeskus.


Pellon pohjoispuolella alkaa asutus harventua, Lapin raukat rajat tulevat tunnetuksi. Kolarin pitäjää mainitaan usein jo nälkämaaksi. Siellä on äs-kettäin tehty huomattavia malmilöytöjä. Sitävastoin pidetään eteläisem-piä edellä lyhyesti esitettyjä Tornionjokilaakson pitäjiä verrattain varak-kaina. Maailmansodan aika ei ainakaan ole varallisuutta vähentänyt. Huomattavaa muuten on, että useimmat kylien nimet molemmin puolin rajaa vastaavat toisiaan.


Siten on olemassa esim. Suomen ja Ruotsin Vojakkala, samoin Korpiky-lä, niinikään Kuivakangas ja Juoksenki. Muutamia kilometrejä Alkkulasta Ylitornion kirkonkylästä pohjoiseen päin kohoaa Aavasaksa, vastapäätä Ruotsia Matarengin kylää. Jos Aavasaksa onkin vanhastaan tunnettu paikaksi, johon kokoonnutaan juhannusyön aurinkoa ihailemaan, on sen näköala yhtä hyvin huomattava muulloinkin. Katsoja huomaa olevansa alueella, joka on muuttunut Pohjanmaan tasaisesta maisemasta Lapin tunturimaisemaksi.



Kukkuloita näkyy toinen toisensa, vieressä- varsinkin pohjoisesta päin. Ken on nähnyt sen vaivan, että kirkkaana talviaamuna on kiivennyt Aa-vasaksan huipulle, ei varmastikaan kadu yritystään; siksi voimakkaan Pohjolan talven kuvan saa katsoja silloin eteensä. Jo Aavasaksan juu-rella vähän matkan päässä Tengeliönjoen varrella kohoaa kaksikin teh-daslaitosta, jotka jalostavat Perä-Pohjolan metsien tuotteita ulkomaille vietäväksi. Kulkuneuvojen puutteissa tapahtuu vienti Ruotsin rautateiden välityksellä.


Monet Tornionjoen ja muut Perä-Pohjolan kosket pauhaavat vielä toi-mettomina, odottaen, ihmiskäden järjestävää toimintaa. Kolarin suuret malmikentät odottavat muokkaajiaan. Kuuluuko Suomenpuolisestakin Perä-Pohjolasta joskus vuoren laulu?