Einari Kaskimies. / Hakkapeliitta 1936.


Ryssät vastaanottivat ensimmäiset invaliidinsa sotilassoitolla ja oluella, mutta pian tavat muuttuivat. - Salaperäinen seikkailija Torniossa.

Tornion pieni kaupunki Suomen ja Ruotsin rajalla uinui yksinäisessä rauhassaan kesällä v. 1914 eikä saattanut aavistaa, että se pian tulisi olemaan mitä tärkein liikennepaikka ja näkisi kauttaan kulkevan loppu-mattomia tavara-ja ihmisjoukkoja.

Kun maailmansota syttyi elokuussa v, 1914, niin jäi Venäjälle ainoaksi mahdollisuudeksi järjestää yhteytensä länteen Suomen ja Ruotsin kaut-ta. Suomen puolella päättyi rautatie Tornioon ja sodan puhjetessa oli Ruotsin puoleisen rautatien päätepisteenä Karungi, noin 30 km Tornion vastapäätä olevasta Haaparannan kaupungista pohjoiseen. Haaparan-taan ei vielä silloin ollut rautatietä. Sodan puhjettua alkoivat pakolais-laumat tulvia Venäjälle ja Venäjältä pois. Osa tästä valtavan suuresta pakolaislaumasta kulki meritse Ruotsiin ja Ruotsista tänne suomalaisten satamien kautta, mutta suurin osa käytti rautatietä. Näin sai Tornio rau-tatiemme päätepisteenä jo heti sodan syttymisestä lähtien nähdä kaut-taan kulkevan jättiläismäisen suuren ihmis-, tavara- ja postimäärän. Tor-nion asemalla oli eloa ja pieni uinuva kaupunki muuttui kuin taikaiskusta.


Venäläistä rajavartiostoa vahvistettiin huomattavasti, santarmit pesiytyi-vät kaupunkiin ja ylin isännyys asemalla oli asemakomendantilla. Valtai-sa kieltensekoitus kaikui odotussaleissa, loistavia ylhäisöön kuuluvia naisia ja miehiä, kurjaa köyhälistöä, diplomaatteja, sotatarvetehtaiden edustajia, upseereja ja väkeä kaikilta mahdollisilta eri aloilta ja kaikista kansallisuuksista tungeksi Tornion asemalla ja liikenne sai heti alusta lähtien valtavan suuret mittasuhteet. Tornion pieni asema muistutti jotain suurta kansainvälistä liikennepaikkaa. Ruhtinaat ja kenraalit olivat joka-päiväisiä ilmiöitä asemalaitureilla, nähtiinpä keisarillisen perheen jäse-niäkin Torniossa. Junia tuli ja meni ja vaunuista oli ankara puute.

Tällaisen valtavan liikenteen hoitaminen Tornion ja Ruotsin Karungin välillä kävi kuitenkin ennenpitkään ylivoimaiseksi, etenkin kun liikenne päivä päivältä vain vilkastui ja Tornion kautta ryhdyttiin kuljettamaan suuria tavaramääriä venäläisten sotatarveteollisuutta varten. Tavaroilla oli kiire ja liikenne ei ollut riittävän nopeaksi järjestettävissä, kun tavarat piti hevosella tuoda Ruotsin Karungista Tornioon, jossa ne vasta voitiin lastata junaan. Niinpä ryhdyttiin heti maan jäädyttyä rakentamaan syk-syllä v. 1914 rautatietä Torniosta Suomen Karunkiin, joka sijaitsee 27 km Torniosta pohjoiseen Tornionjoen varrella ja vastapäätä Ruotsin Karun-gia. Tästä radasta tuli varsin omalaatuinen, sillä ei suoritettu minkäänlai-sia pengerrystöitä, vaan kiskot laskettiin vain yksinkertaisesti jäätyneen maan pinnalle ja hiekkaa sekä kiviä käytettiin vain aivan välttämättömis-sä tapauksissa. Joulukuussa v, 1914 ja tammikuussa v. 1915 aloitettiin liikennöiminen tällä uudella radalla ja silloin oli taas Torniossa hiljaista.

Kenraalikuvernööri Seyn ja ku-vernööri af Enehjelm matkalla Tornion asemalla kaupunkiin. Taustalla Tornion eri valtakun-tien lipuilla koristettu asema.

Suomenpuoleinen Karungin ase-ma v. 1915.

Kauvan ei kuitenkaan Tornion tarvinnut syrjästä katsella tuon ajan ta-pauksia, sillä jo toukokuussa v. 1915 siirtyi liikenne uudelleen Tornioon ja siitä lähtien aina maailmansodan loppuun oli Tornio ryssien porttina länteen. Ruotsalaiset alkoivat kiirehtiä rautatien rakennustöitä Haapa-rantaan ja kesällä v. 1915 oli Haaparannassa jo rautatie ja näin siis oltiin Tornioissa rautatieyhteydessä Ruotsin rautateiden kanssa. Suomen Ka-runkiin ei tietenkään enää vuoden 1915 toukokuussa voitu rautateitse liikennöidä kun maa oli sulanut ja tietenkään eivät kiskot kannattaneet sulassa maassa raskaiden junien painoa.

Nyt alkoi Torniossa todellinen valtaisa liikenne. Aseman lähettyville muo-dostui noin 1 km:n pituinen ja 200 metrin levyinen varastoalue, joka oli täynnä tavaraa. Vaunuista oli ankara puute ja vaikka vuorokaudessa lä-hetettiinkin Torniosta noin 150 vaunua tavaraa, niin ruuhkautui tavaraa tästä huolimatta niin suuret määrät, että tuo laaja varastokenttä oli aina täynnä tavaraa. Etupäässä kuljetettiin sotatarveteollisuuden tarvitsemaa tavaraa ja oli tietenkin joukossa siviilihenkilöiden tavaroita, jotka saivat odottaa varastoissa viikkoja ja kuukausia ennenkuin ne voitiin lähettää Torniosta edelleen, sillä oli annettu ankara määräys ensisijassa kuljettaa vain sotilaallisesti tärkeitä tavaraeriä.

Vuoden 1915 kesällä alkoi Torniossa jo suuremmassa määrin invaliidien vaihto. Venäläiset luovuttivat saksalaisille näiden invaliideja ja Saksasta palautettiin vastaavasti venäläisten invaliideja. Vaihto tapahtui Tornion kautta ja surkea oli nähdä näiden ihmisraunioiden kulkua ja kuulla hei-dän valituksiaan. Ryssät ottivat ensimmäiset invaliidinsa vastaan erittäin juhlallisesti. Sotilassoittokunta puhalteli reippaita marsseja ja kaihomie-lisiä sävelmiä, invaliideille hurrattiinja heitä kestittiin sangen ruhtinaalli-sesti. Jokaiselle tarjottiin puolikas tai kokopullo olutta, valkeata ja mus-taa limppua, ravitsevaa ruokaa ja uusi vaatetus aina jalkineista lähtien, Tätä ei kestänyt kuitenkaan kauan, sillä kun elintarpeista ja vaatteista tuli hyvinkin pian puute jo armeijankin keskuudessa, niin ei voitu invali-deille paljon mitään antaa. Liekö ollut järjestelmässä vika vai missä, mutta jo v. 1916 saivat invaliidit usein odottaa kauankin ruoka-annok-siaan ja sellaista tarjoilua kuin mitä alussa oli, ei enää voitu ajatellakaan.

Venäläisiä ja saksalaisia sotain-valiideja Tornion aseman tava-ramakasiinin edustalla 1915.

Leskikeisarinnan juna liikkumas-sa jäälle rakennettua rataa pitkin.

Talvella v. 1916 rakennettiin Tornion asemalle suuri sairaalarakennus faneerista 2-kertaisilla seinillä ja lahjoitti tämän sairaalan prinssi Olden-burg. Tässä sairaalassa saivat monet haavoittuneet ja invaliidit hoitoa aina sodan loppuun saakka.

On luonnollista, että kaikenkarvaiset agentit ja vallankumouksellisetkin parveilivat Torniossa. Kerrottakoon tässä eräs tapaus, joka tuotti paljon harmia ryssille ja aiheutti monelle santarmiupseerille ikävyyksiä ylem-mältä taholta.

Torniossa liikkui hiukan hassahtavalta vaikuttava mies, joka oli kasvatta-nut itselleen pitkän tukan ja antautui kaikkien kanssa keskusteluihin pu-huen kasvisruokien puolesta ja koettaen levittää kasvissyöjien aatteita. Mies kaupusteli myös kirjallisuutta tältä alaltaan, eikä häneen kiinnitetty huomiota sen suuremmassa määrin. Vaatetus oli miehellä varsin omal-aatuinen,sillä hän oli aina pukeutunut valkoisiin housuihin ja valkoiseen pitkään takkiin ja oli siis aivan ikäänkuin lumipukuun puettu. Ei tähän-kään mitään huomiota kiinnitetty, sillä mitäpä hullun miehen puuhista.

Ryssiä oli jo useiden viikkojen aikana hermostuttanut eräs ihmeellinen ilmiö. Vartiomiehet kuulivat jäällä liikettä ikäänkuin joku olisi hiihtänyt, mutta koskaan ei ketään tavattu ja tämä alkoi jo taikauskoisissa ryssissä herättää pelkoa. Eräänä yönä asetettiin kuitenkin jonkinlainen väijytys ja seurauksena oli, että saatiin kiinni tuo hassahtava kasvissyöjä, joka oli parhaillaan kuljettamassa Ruotsin puolelta kirjallisuutta ei kuitenkaan kasvissyöjien kirjoja, vaan kirjoja Venäjän vallankumouksellisille. Näissä kirjoissa oli repäisevä teksti keisarin pään menoksi ja sodan pikaiseksi lopettamiseksi ja santarmit kauhistuivat huomatessaan, että tällaista salakuljetusta oli tapahtunut jo useita viikkoja. Mies pidätettiin ja vietiin talteen. Puolipukeissa tai melkeinpä alastomana mies koputti putkansa oveen ja pyysi päästä käymälään. Lupa myönnettiin ja ennenkuin ku-kaan aavistikaan, mennä viiletteli mies paitasillaan ovesta ulos ja samaa painoa jään yli Ruotsin puolelle. Kaikki kävi niin äkkiä, ettei kukaan eh-tinyt tehdä mitään ja suomalaiset poliisit eivät tietenkään olleet hanakoi-ta miestä pidättämään,sillä toimihan mies silloisen ryssän vallan menok-si. Mies pääsi puolipukeissa pakoon Ruotsiin ja pakkasta oli hänen pa-komatkansa aikana noin -3O C°. Mahtoi mies väristä vilusta kun tuli Ruotsin puolelle. Tämä tapaus aiheutti santarmien keskuudessa suuria ikävyyksiä. Moni santarmiupseeri menetti kaikki ylenemismahdollisuu-tensa ja monta viikkoa kävelivät Tornion santarmit allapäin ja pahoilla- mielin.

Tornion asemalle saapuneita saksalaisia ja itävaltalaisia invaliideja sairaalan edustalla.

Leskikeisarinnan junaa varten ra-kennetaan rataa jäälle Tornion joen yli.

Joulukuussa v, 1916 sattui Torniossa varsin omalaatuinen tapahtuma. Kun Venäjän leskikeisarinna oli vierailulla maailmansodan syttyessä Saksassa, niin palasi hän heti sodan puhjettua Venäjälle Ruotsin ja Suo-men kautta. Leskikeisarinna oli ollut matkoilla Saksassa omalla keisaril-lisella junallaan, mutta jäi mainittu juna sotasaaliina Berliiniin. Tämä ve-näläinen keisarillinen juna oli varsin erikoislaatuinen. Se oli rakennettu siten, että vaunujen pyöriä voitiin siirtää aina raideleveyden mukaan ja näin voi Venäjän keisarillinen perhe matkustella omalla junallaan kaikis-sa maissa olipa niissä mikä raideleveys tahansa.

Sodan syttyessä jäi siis tuo juna Berliiniin ja leskikeisarinna matkusti Ruotsin kautta tavallisilla matkustajajunilla, mutta oli häntä Torniossa vastassa suomalainen keisarillinen juna, kuten Hakkapeliitassa tämän junan matkoista viime vuoden lopulla kerroimme. Joulukuussa v. 1916 saksalaiset ilmoittivat ryssille, että he luovuttavat Venäjän keisarillisen junan takaisin ja lähdettiin tätä junaa kuljettamaan Venäjälle Berliinistä Tanskan ja Ruotsin kautta Tornioon, Juna saapui Haaparantaan ja kun silloin ei ollut siltaa Haaparannan ja Tornion välillä ja ei siis Ruotsin ja Suomen rautatiet olleet suoranaisessa välittömässä rautatieyhteydessä, niin rakennettiin tämän keisarillisen junan kulkua varten rata Tornionjoen jään yli. Vaikka kysymyksessä oli vain tyhjän junan kulku, niin olivat rys-sät tapansa mukaan kovin varovaisia ja salaperäisiä.

Radan rakentajia vahdittiin ankarasti ja kun juna sitten kulki joen yli tuota väliaikaista rataa pitkin, niin oli järjestetty sellainen vartiointi kuin olisi ollut kyseessä vähintäin itsensä keisarin matka. Heti kun juna oli päässyt onnellisesti Tornioon, niin purettiin rata ja niin lähti keisarillinen juna höy-ryämään kohti lopullista päämääräänsä Pietaria. Kuvamme antavat sel-vän käsityksen tuon radan rakentamisesta ja ovat kuvat ainutlaatuisia, Niiden valokuvaaja on suorittanut kuvien oton pienoiskameralla santar-mien selän takana ja oli tällainen varsin vaarallinen yritys, joka olisi voi-nut aiheutua kuvien ottajalle Siperian matkaksi, vaikkakin vain oli ky-seessä tyhjä juna.

Paljon sai Tornio kokea ja nähdä maailmansodan aikana, mutta sitä valppaampana se olikin, kun vapaussotamme alkoi.