Valde Näsi. Rajamme vartija 1946.
Tornionlaakso rajamaakunta, jossa talonpoikaiskulttuuri on arvossa
Tornionlaaksokin on ollut sodanpyörteissä, Pohjois-Suomen yli pyyhäl-tänyt sodanliekki kulki Tornionlaakson kautta ja hävitti asutusta, jota aina on pidetty suomalaisen talonpoikaiskulttuurin kunniakkaana edustajana. Vieraalta maalta, rajantakaa turvapaikan saanut jokilaakson kansa joutui osaveljien tavoin jättämään vakaiset askareensa ja lähtemään sotapa-kolaisuuteen, suomalaiselle rahvaalle niin monesti uusiintuneelle kolkol-le taipaleelle.

Hätäasuntoja Kolarin Jokijalassa, jossa jälleenrakennus on edistynyt ripeästi.
Satojen vuosien takaiset vesisuhteet sitäpaitsi tarjosivatkin käyttökelpoi-sia venereittejä pohjanperien mittaamattomilla kairoilla ja taipaleilla. Tor-nionreitin suu veti suuren maailman huomion puoleensa, joka parhaiten ilmenee Olaus Magnuksen kuvauksista, joissa sentään tarkoituksellisen koristemaalailun ohessa on, aika annos totuuttakin jälkimaailmalle talle-tettuna.

Väylänvarteen, Pellon ja Kolarin välitaipaleelle, on noussut monta uutta taloa.
Rakennustyö on tapahtunut järkevän suunnitelman mukaisesti, ja vilje-lyksiä on laajennettu samassa suhteessa. Rakennustapa Tornionlaak-sossa on aina ollut tyylipuhdasta ja ”pytingit” on sijoitettu pääilmansuun-tiin selvään neliöön arvonsa mukaiseen järjestykseen, joka ei saata joka suhteessa täyttää kaikkia nykyisen piha-arkkitehtuurin vaatimuksia, mut- ta vastaa kyllä laaksokunnan henkeä ja tapaa.

Pellon Ylirannalla tehdään talon koko väen voimalla tiiliä.
Mutta aivon kehnoa ei ole jälleenrakentaminenkaan ollut. Uudet tuvat ovat rovioiden polttamille kivijaloille nousseet. Tyyli on kuitenkin muuttu-nut. Sitä on arvosteltu, joskus ankarastikin. Omasta puolestani katson kuitenkin, että nykyisissä oloissa ei entinen enää sellaisenaan voisi puo-lustaa paikkaansa. Ei saataisi pystyyn ”pytinkejä”, joissa olisivat entisen-laiset suuret ullakkotilat ja kellarihalsit tyhjillään.
Nyt täytyy jokainen kuutiotila käyttää hyödyksi. Silti pitää sentään kotois-ta suuntaa noudattaa, erehtymättä taitekattoihin ja muuhun esikaupunki-hullutteluun, joka Tornionlaaksossa on onneksi vältettykin.