Korven kaiku, keskiviikkona elokuun 16. päivä 1944

Totuus Seitajärven ja Lokan joukkomurhista



Sotilaita vai himomurhaajia?


Kymmenisen vuotta sitten sävähdytti koko Eurooppaa Suomessa käyty oikeusjuttu vakoilijana vangittua punakenraalli Toivo Antikaista vastaan kumoamattomasti voitiin todistaa, että hän Kiimasjärven taistelun jäl-keen oli antanut elävältä polttaa vangiksi saadun suomalaisen vapaaeh-toisen Antti Antinn poika Marjoniemen ja että ryssät olivat hänen käskys-tään viileskelleet Marjoniemen ruumiista lihaviipaleita ja syöneet niitä. Neuostoliiton uhkaatimus pelasti sillä kertaa ”punaaisen sankarin” oikeu-den kostolta.

Muutamaa vuotta myöhemmin sai koko maailma puheenaihetta Katynin ja Vininitsan hautalöydyistä. Mm. suomalainen erikoslääkäri oli läsnä avattaessa tuhansien epäinhimillisesti murhattujen puolalaisten upsee-rien hautoja ja totesi, ettei kyseessä voinut olla mikään, ”Hitlerin järjestä-mä neuvostovastainen provokaatio”, kuten ryssät ystävineen väittivät.

Vähemmän huomiota herättivät pari vuotta sitten mm. Kannaksella tode-tut ihmissyöntitapaukset. Sadat suomalaiset sotilaat voivat oman näke-mänsä perusteella vahvistaa todeksi kertomuksen ryssän desantista, jo-ka tappoi toverinsa ja suureksi osaksi ehti syödä tämä suuhuusa.

Maailmantapahtumien raju myrsky on sittemmin paisunut niin, että parin erämaakyIän tai muuteman kymmenen siviilihenkilön tuho ei tunnu mer-kitsevän mitään. Silti maksaa vaivan palata kahteen Lapissa kuukausi sitten sattuneeseen murhenäytelmään: Seitajärven ja Lokan uudisrai-vaajakyläin hävitykseen.

Yksityiskohtaisia kuvauksia näistä tapahtumista on tätä ennen julkaistu vain ulkomaitten lehdistössä.

Lokan kylä Luirolla v.1930. Kuva: Erkki Mikkola. / finna.fi

Eläimellisesä raakuudesaan nuo verityöt ovat kuitenkin kemmoittava vii-meinen varoitus suomalaisille, millaisten isäntien kanssa joutuisimme te-kemisiin, Jos taipuisimme neuvosto-orjuuteen. Ison-Vihan aikojen soti-laat kestivät omin silmin nähdä kidutusmurhien, eliivältä polttamisten ja mielikuvituksellista raakuutta osoittavien naisten raiskausten ja lapsen silpomisten todistuskappaleita omilla ryssän hävittämillä kotipihoillaan. Seitajärven ja Lokan tapahtumat eivät kaameampia kuin 240 vuotta sit-ten suoritetut ryssän raa'at hirmuteot. Seitajärven sadistijono.

Himomurhaajien saalista: Kymmenen korpeen murhattua Seitajärven naista. Viisi heitä oli alaikäisiä tyttöjä. Rikokseen osallistui sata punaarmeijan sotilasta, jotka oli järjestetty jonoon odottamaan vuoroaan. Oikeuslääkeopillisten tutkimus vahvisti eloonjääneen tyttölapsen kertomuksen ja täydensi sitä yksityiskohdilla, jotka pöyristyttävyydessään voisivat olla terveellistä luettavaa Neuvostoliiton länsimaisille ihailijoille. Kuva ja teksti: Korven Kaiku 16.8 1944.

Tämä 9-vuotias tyttö on Seitajärven murhenäytelmän jälki-näytöksen ainoa eloonjäänyt todistaja. Ryssät olivat luulleet häntä kuolleeksi ja jättäneet hänet virumaan kymmenen murhatun ja häväistyn suomalais-naisen joukkoon. 8 ½ tunnin kuluttua onnettomat löydettiin 6 kilometrin päässä kylästä, minne ryssät olivat heidät raahan-neet. Puukoilla ja pistimillä raadeltu lapsi saatiin palastetuksi henkiin, ja hän kertoi sadasta jonossa seisseestä ryssästä tarinan, joka on liian kaamea kenttälehdissäkään toistettavaksi. Kuva ja teksti: Korven Kaiku 16.8 1944.

Heinäkuun 7. päivän vastaisena yönä, hyökkälsivät partisaanit Seitajär-ven erämaakylään, joka sijaitsee n. 200 km napapiirin pohjoispuolella. Kylässä oli vain vanhuksia, naisia ja lapsia. Kolmestakymmenestä asuk-kaasta pelastui parin syrjätorpan väkien lisäksi vain yksi 9 vuotias tyttö. Kaikki rakennukset poltettiin ja karja tapettiin.

Tämän sankariteon, (jonka järjestäjille ja toimeenpanijoille Stalin on ar-vatenkin jo myöntänyt korkeita sotilaallisia kunniamerkkejä!) yöllisestä jälkinäytöksestä antavat oheiset valokuvat riittävän käsityksen. Lokan puhelin ei toiminut. Viikkoa myöhemmin, heinäkuun 14.päivän iltana to-dettiin Sodankylän keskuksessa: Lokan kylän puhelin ei vastaa.

Samaan aikaan tuli tähystyspaikalta ilmoitus: Lokan suunnalta nousee sankka savu. Vikapartiomies saapui kylään laitaan missä hänet kohtasi tyrmiistyttävä näky. Kiiresti hän hälytti apua paikalle. Palavain raunioitten välistä kerättiin yhdeksän haavoittunutta. Metsästä löytyi järkyttyneitä naisia ja lapsia. Heidän keromuksistaan selvisi vähitelIen, mitä kylässä oli tapahtunut.

Partisaanien leikkikalu: Suomalainen pikkutyttö korpeen murhattuna, ruumis täynnä viilto- ja pistohaavoja ja ryssien kynnen- ja hampaanjälkiä. Voimme kuvitella millaista julmaa nautinnontunnetta tänä verissään kauhusta huutava, avuttimana rim-puileva pikku olento on herättänyt aikuisissa kiduttajissaan. Kuva ja teksti: Korven Kaiku 16.8 1944.

Partisaanien ”urotekoja:” Lokan naiset ja lapset olivat par'aikaa pelloIla työskentellemässä, kun partisaanit avsivat kylän kaikilta laidoilta tulen heitä vastaan. Kyläläiset piiloutuivat taloihiilsa tai koettivat paeta venellä joen yli. Nuoret pojat ja vanhukset yrittivät kivääreillä ja metsästysaseilla puolustaa kotejaan. He saivat kaadetuksi ainakin neljä ryssää, mutta ko-nepistooleilla aseistettujen partisaanien ylivoima oli liian suuri.

Eräs 68-vuotias vanhus kaatui, kaikki muut haavoittuivat ja heidän oli pakko vetäytyä metsän suojaan. Kylä sytytettiin tuleen. Osa ryssistä jäi vartioimaan palavia rakennuksia Jokainen, joka yritti niistä ulos, ammu-ttiin. Toistakymmentä naista ja lasta paloi elävältä tai' tukehtui savuun. Kaikkiaan 29. ruumista löydettiin. Osa kylän asukkaista sai surmansa veneissä, joita ryssät tulittivat rannalta. Mm: eräs lasta odottava vaimo sai luodin lävitseen. Lapsi kuoli heti, vaimo myöhemmin sairaalassa si-säiseen verenvuotoon.­


Yksinäisen miehen taistelu.

Lokan kyläkoulussa asui Johannes Pumpola vaimonsa ja viiden kanssa, joista vanhin oli 9-vuotias ja nuorin 3 viikon ikäinen imeväinen. Äiti vei lapsensa kellariin suojaan, ja mies ryhtyi kiväärillä taisteluun 80-miehistä partsaaniosastoa vastaan. Kun ryssät eivät saaneet lannistettuksi sisu-kasta suomalaista, he ampuivat koulun fosforilevyillä tuleen. Oikea käsi-varsi murskana Pumpola(* syöksyi vihollistulen läpi metsään.

*) Pumpola = Kumpula

Sieltä hän ehti nähdä 5. vuotiaan pikkupoikansa yrittävä ryömiä kellarin-luukusta ulos. Ulkopuolella seissyt ryssä ampui kaksi laukausta aivan lä-heltä ja lapsi putosi takaisin palavaan keIlariin.

Johannes Pumpola oli illalla perheetön mies.


Bolshevikit ”selittävät”

Sattui niin, että ruotsinmaalainen osui tuoreeltaan paikalle ja totesi mitä oli tapahtunut. Ryssät eivät niin ollen voineet kiistää koko asiaa olemat-tomaksi. Tukholmalainen kommunistilehti Ny Dag myönsi puoluetomain asiaituntijain voineen todeta, että petomaiset joukkomurhat tosiaan oli-vat tapahtuneet.

Mutta kuka: oli todellinen syyllinen? Ny Dag halusi vain muistuttaa, että Suomessa murha oli jo ennen sotaa jokapäiväinen juttu - Suomessahan murhattiin suhteellisesti paljon enemmän ihmisiä kuin Ruotsissa. ”Suo-men Vapausradio sanoi asian railakkaammin julki:

”Jokaiselle arvostelukykyiselle kansalaiselle on ilman muuta selvää, että kysymyksesä on Suomen viranomaisten järjestämä provokatio. Kysy-myksessä ovat todeIlakin murhat, mutta ne tehtiin Rytin ja Linkomiehen hallituskoplan tilauksesta, Savukosken ja Sodankylän ohranamiesten ja suojeluskuntalaisten toimiessa työkaluina”.

Selitys ei ilmeisesti uponnut kylIin hyvin Suomen kansaan, koska Äikiän oli vähän myöhemmin keksittävä uusi selitys:

”Suomalaiset sotiaskarkurit ovat saattaneet tappaa Savukoskella ja So-dankylässä joitakin sotapoliisien ilmiantaja apureina toimineita paikallisia asukkaita. Ne l2 Suomen armeijan sotilasta, jotka samaanaikaisesti las-kettiin Sodankylän sankarihautaan, saattoivat hyvinkin olla sotapoliisien ja suojeluskuntaisten murhaamia sotilaskarkureita, joista on tehty sanka-reita propagandasyistä.”

Poltetun maan taktiikka Valhepropagandan savuverhot voivat kenties hämätä agloameriikkalaisen kuulijakunnan, mutta ruotsalaisissa ja sak-salaisissa Seitajärven ja Lokan joukkomurhat ovat herättäneet kauhun-sekaista hämmennystä: Miten voi olla mahdollista? Me suomallaiset, joil-la on satojen vuosien kokemus ryssän suhteen, emme hämmästy.

Päinvastoin olisi hämmästyttävää jos ryssä olisi muuttunut niin, ettei se toimisi niin kuin se menetteli Lapissa. ”Meissä venäläisissä on voittama-ton perinnäinen taipuimus julmuudelIa herkutteluun”, ovat Venäjän suu-rimmat kirjailijat Tolstoi ja Dostojevski todistineet.

Joku ehkä kuvitteli, että ryssät noudattavat ”poltetun maan taktiikkaa vain peräytyessään. Opimme nyt, että he käyttävät sitä edetessäänkin. Karjalan kannasi ei suotta ole viime viikkoina ollut sankan savun vallas-sa, Aunuksesta on sapunut linjojen läpi pakolaisia, joitten kertomukset kiertävät Kannaksellakin miehestä mieheen.

Näitten tietojen nojalla meidän on pakko todeta, että Seitajärven ja Lo-kan tapaukset eivät olleet poikkeuksia, vaan punaisen armeijan normaali menettelyä vallatulla alueella. Karjalaisten evakkokolonnain tulittaminen maataistelukoneista liittyy moitteettomasti samaan venäläiseen taktiik-kaan.

Itä on itä ja länsi on länsi, ei kohtaa ne toisiaan.... Sotia on montaa laa-tua ja muunnosta On sotia länsimaiseen tyyliin ja on sotia itäiseen tyyliin Maihinnousurintamalla solmitaan taistelevien puoIten kesken lyhyitä aselepoja, jotta haavoittuneet voidaan molemmin puolin noutaa suojaan. Amerikassa, Englannissa ja Saksassa sotavangit saavat jopa opiskella vihollismaan yliopistoissa.

Sota ryssiä vastaa on asia erikseen. On aina ollut ja tulee aina olemaan. Jos meidän suomalaisten sodankäynti on jos kovaa ja säälimätöntä; niin me olemme sen oppineet vihollisiltamme. Muistamme taIvisodan ryssät punaisen ristiin nauha ja käsikranaatti hihassa... Mutta turvattoman sivii-liväestön teurastus on ja pysyy huvina jota emme kadehdi ryssiltä.

Ilomantsin korpisoturit ovat nyt antaneet vastauksen Lapin partisaaneil-le. Vastanneet suomalaiseen tyyliin: "Kaksi ryssän divisioonaa kahdesta suomalaisesta sivilikylästä."