Maaseudun Tulevaisuus 1936.

Tuhannen poron omistaja


Kaapin Jouni on saapunut perhekuntineen Helsingin poronäytte-lyyn.

Hirvas Oula noituu säätä vähän viileämmäksi.


Daal lea nu njuoskis ja biuvalis däälhki - elikkä nyt on niin märkä ja lau-ha sää että tuntee olevansa kaukana Lapista, vaikka kodat ja koko lap-palaiskylä ovat niin aitoja, kuin Helsinkiin vain suinkin voidaan rakentaa. Näin puhuu Kaapin Jouni meidän lehtemme miehelle hänen pistäytyes-sään katsomassa Helsingin Kaisaniemeen pystytettyä lappalaisleiriä.

Mutta Hirvas Niila, joka on tullut retkikunnan mukana, loihtii parhaillaan viileämpää säätä. Hän on oikein lapinnoitien sukua, vaikkei niin suuri noita kuin isänsä.

Puhekumppanimme Kaapin Jouni taas on mahtava inarilainen tunturi-lappalainen, tuhannen poron isäntä. Hän osaa kyllä suomea, mutta ko-toisissa oloissa kääntyy puhe helposti lapinkieliseksi, sillä Jounin vaimo Margit, joka on Jomppasen sukua, Peltotunturilta Ivalojoen latvoilta ko-toisin, pikkuinen virkku lappalaisemäntä. puhuu notkeammin lappia kuin suomea.Jouni itse on Aikioita, Utsjoen. Kaltoaivissa syntynyt. Hänen isällään Kaapilla oli ollut ainakin 1,500 poroa. Kun sitten muutettiin Ina-riin, jossa porotokkaa ei voinut kesällä paimentaa, oli poroja vähennettä-vä. Mutta onhan niitä riittävästi vieläkin. On lapsillekin, sikäli kuin poro-miehen raskaissa töissä viihtyvät. Lapsia on ollut kymmenen ja niistä nuorin, 13-vuotias Katri on mukana tällä Helsingin matkalla. Jouni ja hä-nen vaimonsa ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia ihmisiä, niinkuin lap-palaiset yleensä. Sanomalehtimiehelle raivataan tulen ääreen kodan reunamalle mukava sija. Varvuille on levitetty taljoja, joilla loikoen on hyvä tarinoida Lapin asioista.
- Onko tämä näyttelykota, vai vieläkö tämmöisissä asutaan Inarin puo-lessa?
- Oikea on, oikea porolappalaisen kota. Kaikki kaaret ja riu’ut on tuotu Inarista saakka. Niitten ylle on levitetty ohutta purjekangasta, joka näin lauhalla säällä pitää lämpöä riittävästi. Kyllähän meillä on hirsitupa, onpa kaksikin, mutta joka vuosi asumme kuukauden tai pari kodassa, niinkuin vaeltavat tunturilappalaiset yleensäkin. Mutta on Inarissa vielä kolme perhekuntaa, jotka asuvat kaiken vuotta kodassa, niinkuin mekin nuor-uudessamme.
- Me olemme kumpikin tulleet tähän maailmaan tällaisessa kodassa, se-littää Jouni, minäkin 61 vuotta sitten maaliskuun 9. päivänä aivan talvi-pakkasella. Lappalaiset ovat lujaa sukua. Eipä ole pitkää aikaa kuin viimeksi näin pikkulasta pestävän kodassa räppänän, rääppi räigin alla. Lunta tulla tuiskusi räppänästä lapsen päälle, mutta se vain hihitti iloi-sena. Sitten puetaanl apsi kyllä lämpimään lammasturkkiin ja levitetään-hän kodan verhoksi talvella lämpimiä raanuja.
- Ostetaanko raamit etelämpää?
- Ostetaan. Tunturilappalainen ei voi kuljetella kangaspuita retkillään. Lappalainen myy poroja ja ostaa rahalla kangasta.

Poromiehiä rakovalkean äärellä. Takana Kaapin Jounin kota.

Näyttelyyn on saapunut myös kolt-talappalainen Petsamosta.

Britan Hetta (myöh. Magga)

Heisingin näyttelyyn tuotuja poroja aitauksessa.

Hemminki Harri, ylitorniolainen poromies, joka pistäytyy kotaan keskus-telua kuulemaan, kertoo, että tänä vuonna on Ylitorniossa saatu par-haassa tapauksessa teurasporoiksi myytäessä häristä 600 markkaa ja vaatimista eli porolehmistä 400 markkaa ja ylikin.

Mutta Riitta Hetta, mustatukkainen sorja lappalaisneitonen, joka hänkin tulee istuskelemaan tulen ääreen, kertoo oppineensa kutomaan kansan-opistossa. Hän on Kaapin Jounin sisarentytär, asuu nykyisin Sodankylän Purnumutkassa ja on käynyt Sodankylän kansanopistoa. Hän osaisi ku-toa kangastakin, vaikka hänen kotikylässään kudotaan vain pauloja ja vöitä. Monenlaisia muitakin lapintöitä tehdään. Poronnahkaisia tossuja eli siepakoita, joissa käytetään sukkien asemasta heiniä ja koipihousuja eli säpikkäitä ommellaan myytäväksikin. Siepakoita on tehtävä paljon talven mittaan, sillä käytettäessä kahta paria vuoronperään kestävät ne vain pari kolme kuukautta. Kun täällä Helsingin lämpimillä kaduilla rämpii siepakoissa, ne mätänevät ja hajoavat muutamassa päivässä.

- Porosta kai enimmäkseen saadaan ruuan aineksetkin?
- Porosta eli lapiksi puhuen pootsusta saadaan monet herkut, kertoo ko-dan väki. Tuoreena syödään poronlihaa niinkuin naudanlihaa konsa-naan. Kuivattuna ja palvattuna sitä paljon käytetään. Poronmaidosta, joka on hyvin rasvaista, saadaan juustoa. Poronmaitoa voi juoda sellai-senaankin, vaikka se lienee oudosta vähän äitelää. Talvella säilytetään poronmaitoa jäädytettettynä käytettäväksi kahvin kanssa.

- Juodaanko teillä kahvia samaan tapaan kuin täällä etelässä?

- Suolaa pannaan joukkoon, mutta muuten sitä juodaan ihan liikaa, puuttuu itse Kaapin Jouni taas puheeseen, ja tupakan poltto, jota nuori väki harrastaa, on myös joutavaa. Parituhatta markkaa tupruttelevat miehet vuoden mittaan savuna ilmaan.

Jouni ei polta tupakkaa, selittää hänen vaimonsa, mutta minulle on pii-punpoltto käynyt tavaksi eikä se taida terveellistä olla, niin ainakin selitti saksalainen tohtori, joka kerran kävi Inarissa meitä katsomassa.
- Onko ennen tullut käytyä Helsingissä?, tiedustamme.
- Ei ole käyty Rovaniemeä etelämpänä, mutta nämä muut poromiehet ovat liikkuneet laajemmalti. He eivät olekaan lappalaisia. Kemijärveläi-nen paliskunnan esimies Eino Ingsrö oli mukana Viipurin maatalous-näyttelyssäkin ja nyt hän on taas tuonut porontaljoja, sarvia ja muuta lapintavaraa tänne myytäväksi. Mutta kyllä me lappalaisetkin muuten seuraamme suuren maailman asioita. Sanomalehti tulee melkein joka taloon, ja lehdet luetaan tarkkaan. Se vain on paha, kun sotauutisista ei tahdo saada selvää. Taitavat puhua omiaan niissä sähkösanomassa.