I. R. Suomen Sotilas no 36. 07.09.1929

TUNNETKO OMAA MAATASI?


Petsamo ja Lappi.

Meille sotilaille, joiden tehtäväksi isänmaamme puolustus on uskottu, on sekä tärkeää että' mielenkiintoista tuntea, minkälainen tämä maa oikein eri puoliltaan on. Koska Lappi ja Petsamo ehkä juuri ovat kaikista vie-raimmat ja vähiten tunnetut osat maastamme, lienee syytä alkaa tutus-tumismatkamme juuri sieltä.


Petsamohan liitettiin Suomeen vasta Tarton rauhansopimuksen jälkeen. Suomalaista asutusta on siellä kuitenkin ollut jo ammoisista ajoista. Suo-men kieli on se yhdyskieli, jota eri kansat siellä puhuvat. Petsamossa onkin kansoja monta eri lajia, nimittäin suomalaisia, lappalaisia, venäläi-siä, karjalaisia ja norjalaisia sekä kaiken lisäksi pari samojeedi-perhettä.


Onhan se huvittavaa, että suomalaisen sotilaan on puolustettava samo-jeedejakin. Kun katsomme karttaa, on monen ensi ajatus, että siellä sitä mahtaa olla kylmä.

Turskan kuivatusta.

Todellisuudessa itse Jäämeren rannikolla vuoden keskilämpö on suun-nilleen sama kuin Helsingissä. Kesät eivät tietysti ole yhtä lämpimät kuin Etelä-Suomessa, mutta lämmin Golfvirta vaikuttaa sen, että talvi on läm-pimämpi ja meri jäistä vapaa. Jos vielä luonnosta mainitsemme pari sa-naa, niin on käsityksemme ehkä jo vähän selvempi.


Petsamon luostarin luona loppuu jo havumetsävyöhyke ja siitä pohjoi-seen päin lehtipuut, kuten koivu ja paju, yhä pienenevät, mitä lähem-mäksi meren rantaa tulemme, kunnes ne kokonaan loppuvat. Lopuksi peittää maanpintaa kalliot tai nurmikko ja pienet pensaat.


Rantavuoria peittää sensijaan usein semmoiset lintuparvet, että jos sitä etelässä rupeaa kertomaan ja kuvaamaan, niin nauravat kuulijat ja ajat-televat, että onpa sillä kertojalla hyvä mielikuvitus. Etenkin Heinäsaaret ovat linnuistaan kuuluisat.


Pääammattina on Petsamossa kalastus. Kyllähän sitä kalaa aikalailla tuleekin. Tänäkin kevät-kalastuskautena saatiin yksinomaan turskaa yli 800.000 kg. Koko tämä turskamäärä kuivataan ja syödään jouluna Suo-messa lipeäkalana.


Kuivausaikana on ilma rantakallioilla niin voimakastuoksuista, että äkki-näinen syöksyy hyvin nopeasti tuulen yläpuolelle käsi nenää puristaen. Mutta jos itse joutaa kalastamaan, on se erittäin mielenkiintoista. Turs-kaa pyydetään ”juksaamalla”, se on laskemalla kirkas terävä koukku noin parin kolmenkymmenen metrin syvyyteen ja äkkiä nykäistään ylös, jolloin, jos koukku on sattunut kalaparven kohdalle, koukun nenässä on kylestä tai vieläpä pyrstöstäänkin kiinni oleva turska. Jos kalastaja sat-tuu suuren kalaparven kohdalle, jatkuu tätä työtä niin kauan kun venees-sä on kalalle tilaa.


Sitäpaitsi pyydetään muitakin kaloja kuten lohta ja pallasta, vaikka pyyn-tikeinot ovat toisenlaisia. Säilyttääkseen meidän omat kalastuspaikkam-me suomalaisillaan valtio asettanut sinne oikein tykillä varustetun vartio-alus ”Turjan”. Lohta kalastetaan etupäässä onkimalla sekä Petsamon- että Paatsjoesta. Tässä on etenkin matkailijoille mainio tilaisuus urheilu-kalastukseen.

Kuulut ”Lintupahtaat” Petsamossa.

Petsamossa on todettu olevan monenlaisia malmejakin, mutta tutkitaan vielä aluetta perinpohjin, jotta voitaisiin päästä selville, onko niitä tar-peeksi paljon, sillä itse malminlouhinta ja satamapaikkoihin kulettaminen tai jalostaminen on siksi kallista, että se vasta kannattaa, jos niitä on pal-jon. Tähän asti on Petsamon tunturilta löydetty rauta- ja nikkelimalmia. Viime aikoina on maanviljelyskin alkanut saada vauhtia. Paatsjoen ran-noille on alettu raivata heinämaita, jotka antavat hyvän sadon ja ylläpitä-vät tuottoisaa karjanhoitoa.


Muistona entisiltä ajoilta on Petsamossa vanha kreikkalaiskatolinen luostari. Se hallitsi ennen mahtavana koko ympäristöä ollen esimerkkinä kalastuksessa ja maanviljelyksessä seudun asujamistolle. Nyt on elämä luostarissa hiljaista. Munkit ovat vähentyneet sekä vanhentuneet ja uusi aika on koittanut. Petsamoon on tullut suomalainen virkamieskunta ja suomalainen rajavartiosto.


Näiden mukana on alkanut yleinen nousu koko Petsamon sekä henki-sessä että taloudellisessa elämässä. Ilolla näkee suomalaisen hyvin puetun aliupseerin ja sotilaan valvovan koillisinta rajaamme. Järjestyk-sessä ja työssään he ovat malliksikelpaavia esimerkkejä koko seudulle. Ulkomaalaistuva, joka Petsamossa matkailijana liikkuu, ei sekään voi ol-la heitä ihailematta.