Tuomas. / Pohjois-Pohja 21.7.1935.

Tuokiokuvia matkalta


Onhan tunnettua, että ulkomaalaiset jo löytävät tiensä Lappiin. Kuitenkin liikkuu heitä toistaiseksi vielä sangen vähän Länsi-Lapissa, kun sensi-jaan Petsamossa heitä jo käy huomattavat joukot. Tapasin kuitenkin Muoniossa erään saksalaisen, joka oli ollut siellä rouvineen jo useita päi-viä. Mies on Hamburger Anzeiger-lehden kirjeenvaihtaja ja oli ottamassa filmikuvia niiltä tienoin. Hän oli ottanut kuvia Sammal- ja Olostuntureilta ja olisi mielellään tullut mukaan Enontekiölle, mutta ei voinut jäädä niin pitkäksi aikaa enää. Tyytyväisiä olivat nämä muukalaiset näkemiinsä. Rouva oli opetellut jo senverran suomea, että voi jotenkuten tulla taidol-laan toimeen. Sääsket olivat heidänkin ruskettunutta pintaansa aika pa-hoin pidelleet, mutta eivät heitä saaneet paikkakunnalta karkoitetuksi.


Kaksi saksalaista wandervögeliä oli uskaltautunut Enontekiöltä aina Pöyrisjärvelle saakka, missä saivat nähdä oikeita lappalaisia. Olivat juuri paluumatkalla Enontekiöllä. Heille sattui muuten mukava tapaus Enonte-kiön kirkossa. He olivat siellä sunnuntaina jumalanpalvelusta kuulemas-sa ja nousivat kirkontorniin näköalaa ihailemaan. Kukaan ei tiennyt hei-dän olevan siellä ja kaikki ovet sulettiin ja pojat jäivät torniin. He saivat kuitenkin tornin luukun auki ja heidän hoilauksensa kuultiin pappilaan, josta kiirehdittiin päästämään heidät pälkähästä. Olihan heille sattunut sellainenkin kommellus Enontekiön ja Näkkälän välillä, että olivat eksy-neet ja viipyivät tällä välillä parisen vuorokautta. Hullumminkin olisi voi-nut käydä.

Sunnuntaina oli kirkossa jumalanpalvelusta kuulemassa myöskin eräs lappalaispukuinen mies ja sattui niin onnellisesti, että hän sattui olemaan juuri Näkkälästä, jossa olin aikonut käydä. Hän aikoi seuraavana päivä-nä palata takaisin kotiinsa ja sovimme siitä, että lähdemme samaa mat-kaa. Siellä tulikin sitten käytyä, mutta siitä tuonnempana. Muutamia ha-vaintoja tässä sitä ennen.

Lapin perillä täytyy oppia kävelemään, sillä teitä on vähän ja silloin täy-tyy käyttää hyväkseen apostolin kyytiä. Monta esimerkkiä siitä, millaisia jalkamatkoja siellä tehdään, voisi luetella, mutta parikin nistä riittänee. Postinkantaja (yli 60-vuotias) kantaa postin kerran viikossa Näkkälään, Pöyrisjärvelle ja sieltä Kalkujärvelle ja kulkee täten jalkapatikassa joka viikko noin 120-130 km. Jos tämä matka olisi tasaista ja hyvä tie kuletta-vana, ei matka olisi niin kunnioitusta ansaitseva, mutta huono polku kie-murtelee vaikeitain maastoja, yli tunturien ja jänkien, joten rasitus täten käy paljon huomattavammaksi. Eräs kalastaja käy Enontekiöltä kalasta-massa rautuja järvestä, jonne tulee matkaa noin 30 km. yli vaarojen ja jänkien. Sitäpaitsi soutaa hän jokaisella kalastuskerralla parisen penin-kulmaa. Ovat nekin pennoset, mitkä hän pyydystämistään kaloista saa, sangen lujassa.

Lapissa ei kosketa toisen omaan, joten sellaiset rikokset ovat aivan har-vinaisia. Ei siellä tarvitse ovia lukita varkaitten takia ja ainoat luvattomat taloihin tunkeutujat, sääsket ja paarmat, eivät saa lukitsematontakaan ovea omin voimin auki. Mainittakoon tässä, että eräältä matkailijalta unohtui, muitten kiireellisten tehtävien tähden, laukku maantien pos-keen, jossa se oli parisen vuorokautta kaikkien ohikulkijoitten nähtävänä, kunnes se muistettiin noutaa sieltä. Olisivatpa olot muuallakin näin on-nelliset. Siellä näyttää kehuttu suomalainen rehellisyys kauimmin säily-vän ja esimerkkiä muille näyttävän.

Tapasimmehan siellä suurhiihtäjä Pekka Niemenkin, joka nyt luonnolli-sestikaan ei voinut mieliurheiluaan harrastaa, mutta jalkojansa saa hän kuitenkin ahkerasti toimessaan käyttää sekä tuntureita kavuta ja polkuja polkea. Onhan sekin hyvää harjoitusta talven kisojen varalle. Ei jouda poika kauan kylissä viipymään, vaikka ehkä siihen joskus haluakin olisi.