r. / Poromies 1932.
Unga-Antti
Piakkoin ehtii 70 vuoden ikään yksi Torniojokilaakson tunnetuimmista poromiehistä, Antti Unga eli Unka-Antti, kuten häntä yleensä mainitaan. Unka-Antti on syntynyt Kaaressuvannon seurakunnassa, Ruotsin Lapis-sa, lapinkodassa, tunturien kurussa. Kun viime vuosisadan 90-luvun al-kupuolella Turtolan Orajärven paliskunnassa oli ammattiporomiespula hakivat silloiset Orajärven paliskunnan poronomistajat Unka-Antin isän, porolappalaisen Pierra Ungan Kaaressuvannosta, porojensa hoita-jaksi eli raitioksi sanottuun paliskuntaan, Antti-pojan jäädessä edelleen tunturille, enolleen pororengiksi. Noin parin vuoden kuluttua isän ja mui-den perheenjäsenten muuttamisen jälkeen seurasi Anttikin isäänsä "lan-nan maille", ollen silloin 19-vuotias.
Antti Unga on siis väärentämätön porolappalainen, ollen isä Ruotsin ja äiti Norjan porolappalaisia. Jo komsiossa sai Antti-poika seurata poro-karjaa kesäksi Jäämeren rannikolle Norjaan ja talveksi taas takaisin Ruotsin tuntureille. Kesät ja talvet Lapinkodissa asuen ja vartuttuaan, vietti hän yöt päivät vuorovahdissa porolauman seurassa, joihin sudet
tekivät usein vierailuretkijään.
Kahdesti toivat Ungat omistamansa tunturiporokarjankin Orajärven pa-liskuntaan, mutta kevään tullen nuo jäämeren henkeen tottuneet porot lähtivät väkisten takaisin, mennen suoraan Jäämeren rantaan, Norjaan. Toisella kerralla jäi kuitenkin joitakin nuorempia poroja, joista perhe voi aloittaa oman porokarjan kasvatuksen "Outassa". Tällaista on pääpiir-teissään Unka- Antin "tunturi-nuoruus".
Olot "lannan mailla" olivat luonnollisesti kokonaan toiset. Niinpä vähitel-len Antillakin vaihtuu poronnahkainen lapinpukukin - muuten poromie-hen luonnollisin ja käytännöllisin puku "lannan vaatteisiin", ja kun Unka-Antinkin yksi monista "lannan maan" ihanista tyttölapsista sai avioliiton suopungiila pauloitetuksi, niin luonnollisesti jäi kota-asumuskin ja oman kodin puuha "lannan maalle" johti Antinkin elämän uusille urille. Uusi ura oli kuitenkin Antille taloudellisesti tuhoisa. Silloinen huomattavan suuri porokarja meni torpankaupoissa y.m. asioissa myynnin kautta sukupuut-toon. Eikä muitakaan vastoinkäymisiä puuttunut. Perhe lisääntyi eikä kievarihomma Turtolan kunnassa, aitamännikössä, jossa Antti uudella uralla onneansa koitti, kunnan välikädessä olosta huolimatta vedellyt lainkaan.
Kohtalon ivaa täytyi tosin ollakin, kun Antin kaltainen poromies istuu "hollipukilla" silloin kun poromaailma kärsii puutetta kunnon poromiehis-tä. Eikä tuo "hollipukki" Antille itselleenkään ollut varmaankaan yhtä su-loinen kuin poronpulkka.
Unka-Antti poroineen. "Ungan poromiessukua oli Kolarin pitäjän eteläosissa ja Turtola-Pellon Orajärven seuvulla. Unga-Pieti eli Per Antinpoika Unga (s. 1837) haettiin 1882 Ruottin puolen Karesuanosta Orajärvele palkatuksi poropaimeneksi. Oli ensin Kolarin alisen palisk. paimen (1898-). Orajärven palkinen per. 1914 ja Antti Unga oli sen poropaimen ainakjn 1915 alkaen. (Lähde: T. Korteniemi (toim), Orajärven kyläkirja 2010. Väyläkirjat." Kuvateksti: Tuomo Korteniemi.
Noin vuosikymmen kuluu Unka-Antilla tässä touhussa. Köyhyys on ehti-nyt täydellisesti yllättää Antin perheineen tällä ajalla. Antti jääpi leskeksi, suuren, alaikäisen lapsijoukon yksinhuoltajaksi ja vastaisen elämänuran yksin määrääjäksi. Unka-Antin sammuksissa ollut poromiesveri puhkeaa uudelleen levänneenä, hehkuvana voimana.
Antti vuokraa torppansa (vaihtaa myöhemmin poroihin), sijoittaa lapsen-sa hyville ihmisille hoidettavaksi ja kasvatettavaksi, ryhtyen itse täydellä innolla jälleen poronhoitoelinkeinon harjoittajaksi. Alku on vaikea, mutta hyvää luottamusta nauttivana saapi Unka-Antti eri henkilöiltä luottoa po-rojen ostoa varten ja niin alkaa porokarja Antilla lisääntyä ja varallisuus vuosi vuodelta kasvaa, kunnes Antti on saanut velkansa maksetuksi, lapsensa kasvatetuiksi ja vanhuuden päivät itselleen turvatuksi. Antti Unga, lapsuudesta asti perinpohjaisen poronhoitoammattitaidon saa-neena, on aikansa etevimpiä poromiehiä.
Näiden rivien kirjoittaja ei ole ollut Antin kanssa käytännöllisessä poro-työssä suuremmassa määrässä, mutta olen aina ihaillut hänen suoras-taan huipputeknillistä suopunginheittotaitoansa, sukkelaa ja tarmokasta, työniloa uhkuvaa toimintaansa esim. poroerotustilaisuuksissa, joissa monet häntä nuoemmat "jaakaajat" saisivat ottaa terveellistä esimerkkiä, kuinka työn tulee käydä sukkelaan porojen silti siitä kärsimättä.
Antti Unga onkin kahdelle otsollekin suopungin kaulaan heittänyt kun mesikämmenet olivat ampujiensa käsistä päässeet pakenemaan. Nämä jutut ovat aikanaan sanomalehdissä aina Amerikaa myöten kierrelleet.
Tässä pääpiirteet Unka-Antin tähänastisesta elämäntarinasta, lyhyesti kerrottuna.
Poromies tai poronhoidon harrastaja! Jos matkasi kulkee Tornionjoen valtamaantietä. Siellä Turtolan ja Kolarin pitäjien rajamailla, Sammal-vaaran liepeillä, siellä on vanhan Lapin miehen, Antti Ungan, nykyinen koti, jossa hän vanhuuden iltapäivää ehtoota odotellen viettää. Sillä Antinkin hehkuvan elinvoimainen olemus alkaa vähitellen rappeutua. - Murtuuhan sitkeä ja kova tunturikoivukin joskus.
Ja kun kolme Antin poikaa, terhakoita poromiehiä muuten, hoitelevat si-käläisten poropaliskuntien ohjaksia, niin onhan isällä oikeus ansaittuun lepoonkin. Vaikka eihän Antti poroasioista huoleton voi olla. Aina ovat poroasiat Antin sydäntä lähellä. Niin, pistäydy Antin luona! Unka-Antti keittää sinulle makeat kahvit ja valmistaa ruuat vielä maukkaammat, jos sen tarpeessa olet - sen voivat kyllä monet metsäherrat y.m. "sivisty-neet" ja "sivistymättömät" todistaa - sillä Antti on monet keitot "kokan-nut".
Siellä tapaat herttaisen, ystävällisen miehen, todellisen poromiehen, joi-ta vanhemmasta polvesta tapaa elävien kirjoissa vain jokusen harvan, jonka juttusilla aika kuluu ja oppi lisääntyy. Unka-Antti ei ole niitä miehiä, joka kuluttaa aikansa ammattitovereitaan tahi muita parjaamalla ja pa-nettelemalla. Hän ei puhu "piikkejä", sillä hän on, sanoakseni, luonnon gentleman, jos tuota arvokasta tituleerausta. sopii lainkaan näin poro-maailman keskuudessa käyttää. Unka-Antin muistelukset ovat mielen-kiintoisia ja opettavaisia, ketään loukkaamattomia.
Näitä rivejä Unka-Antista ei ole kirjoitettu imarrellakseen Anttia itseään tai läheisiään. Sitä ei tarvita, sillä Antti on rehti mies. Tällä on vain tah-dottu lausua tunnustus Antille pitkästä työpäiväsuorituksesta poroelä-män alalla ja osoitukseksi nuoremmille poromiehille, että Unka-Antin elämänvaiheissa on sentään paljon oppimista.
Poromies-lehti lukijakuntansa kanssa yhtyy onnitteluihin ja toivoo vielä paljon vuosia elettäväksi tälle vhdelle harvoista poromiesten poromiehis-tä!
Poromies 1936.
Viime toukokuussa kuoli Kolarissa poronomistaja Antti Unga yli 70-vuo-tiaana. Uhga oli syntyisin Ruotsin Lapista, mutta oli jo 17-vuotiaana siir-tynyt Suomeen Orajärven paliskunnan raitioksi. Hän oli Tornionjokilaak-son tunnetuimpia poromiehiä ja huomattavalta osalta vaikuttanut sano-tun jokilaakson porotalouden kehitykseen. Lappalaissyntyisenä ja lap-sesta alkaen naapurimaamme poronhoitoon tutustuneena olikin hänen raitiopaliskuntansa esimerkillisesti hoidettu miehuutensa päivinä.
