Kirjoittanut ARTUR LINDBERG. / Metsästys ja kalastus. 1.9.1924.

Urheilukalastus Kemijoessa.


Onginta-ajoista ja pyyntineuvoista.

Asianhaara, jonka urheilukalastajan Kemijoella on otettava huomioon sekä mukaan laskelmiin, on vedenkorkeuden vaihtelut. Kemijoki on erit-täin herkkä sateisiin nähden, koska siltä puuttuu sellainen suurempi ve-sisäiliö, joka voisi järjestää veden korkeuden. Oulujoessa järjestää vesi-määrän suuri ja mahtava Oulujärvi, kun sitä vastoin Kemijoella lukemat-tomien sivujokien halkaisemine sadealueineen on ainoastaan 5 tai 6 kertaa pienempi Kemijärvi järjestäjänä.


Seurauksena tästä on, että vesi viimeksi mainitussa vesistössä alkaa sateella muutamassa päivässä nousta, laskeakseen jälleen pitemmän poudan kestäessä. Veden hitaasti, pari kolme cm vuorokaudessa, nous-tessa voi vielä saada kalaa, mutta runsaamman veden tuloaikana, jolloin vedenpinta voi kohota aina 20-30 cm. vuorokaudessa, on jotakuinkin turhaa koettaa minkäänlaista kalastusta.

Minulla on tilaisuus mainita muutamia valaisevia numeroita niistä muis-tiinpanoista, joita eräs urheilukalastajaryhmä, joka v. 1916-18 oli vuok-rannut kalavesiä Kemijoessa, on tehnyt. V. 1916 on merkitty heikosti nousevaa vettä 23-30 p. elok. ja syysk. alusta s. k. 14 p:ään laskevaa vettä. Kalastuspäiviä on tältä ajalta merkitty 55, saatuja lohia yli 6 kg. painoisia 52 kpl., pienempiä lohia ja taimenia samalta ajalta 20 kpl.

V. 1917 nousi vesi koko kalastus- ajan, jota kesti lopun elokuuta ja syys-kuun kaksi ensimäistä viikkoa. Heikosti nousevan veden aikana elo-kuussa otettiin 9 venepäivänä 5 lohta. Syyskuun kuluessa, jolloin vesi tuntuvasti nousi ja veden pinnan yleneminen 10 ja 15 p:än välillä oli yli 20 sm. vuorokaudessa, saatiin 36 venepäivänä ainoastaan 8 lohta ja 3 pienempää.

V. 1918 oli vesi lakkaamatta laskenut koko kesän, ja oli kalastusajan al-kaessa elok. keskivaiheilla niin alhainen kuin se tavallisen käsityksen mukaan ylipäänsä saattaa olla ja alkoi vasta toisella syyskuun viikolla huomattavasti nousta. Kaikkiaan 53 venepäivän aikana otettiin 18 lohta ja 5 pienempää lohikalaa.

Laskevan veden aikaan on siis saatu suunnilleen 1 lohi venepäivää koh-ti; nousevan veden aikaan on jokaista lohta varten tarvittu 4 ¼ venepäi-vää ja pysyvän matalan veden ja sitä seuraavan, heikosti nousevan ve-den aikaan 3 venepäivää. Näistä numeroista voimme siis helposti päät-tää, että milloin vesi laskee, silloin on kalastus paras; milloin vesi kau-emman aikaa on ollut matalana ja liikkumatta tai nousee hitaasti, on se huonoa, ja milloin vesi nousee kiivaasti, on parasta olla kalastamatta lainkaan ja mieluummin tehdä jotakin muuta. Oulujoessa ei tällaista räi-keätä vedenkorkeuden muutoksista riippuvaa eroavaisuutta lohen syö-mishalussa ole huomattu, koska vedenpinnan nousu tai lasku siellä ta-pahtuu hyvin huomaamattomasti, nämät korkeusvaihtelut kun ovat Ou-lujärven suuren vesialtaan järjestämiä.

Kuva Jaatilan suvannosta.

Kemijoella kalastetaan lohta, koukkua ja siimaa käytettäessä, kuten edellämainitusta selviää, yksinomaan uistimella. En ole kuullut, että luonnollista syöttiä, silkkikalaa tai jotain muuta tekosyöttiä olisi käytetty. Parhaiten kalastavat uistimet ovat valmistetut siten, että ne eivät kaiken aikaa pyöri samaan suuntaan, vaan parin kolmen kierroksen jälkeen hetkisen ikään kuin epätietoisina väräjävät pituusakselinsa ympäri ja sen jälkeen tekevät pari kolme kierrosta vastaiseen suuntaa, jos uistin vielä lisäksi tuona epämääräisenä hetkenä tekee tarkoituksettoman liikkeen sivulle ja puolittain eteenpäin, on kaikki kuten olla pitää. Huomattavaa on, että uistimen reuna on terävä ja jyrkästi sisään taipunut. Juuri tämä taipuma sekä hieman litistynyt muoto antaa uistimelle mainitsemani epäsäännöllisen liikkeen.

Luonnollisesti on joukko muitakin tapoja valmistaa uistinta, niinkuin myös itse muodolla saattaa olla joukko erinäisiä muunnoksia. Mainitse-mani mallin olen kuitenkin havainnut eri tilaisuuksissa parhaiten kalas-tavaksi. Tällä en luonnollisestikaan tahdo väittää, etteivätkö toiset kalas-tajat antaisi etusijaa jollekin muulle mallille. Tärkeä merkitys on myös uistimen värillä: se on tehtävä kuparilevystä ja hopeoitava toiselta puo-lelta. Sääntönä näyttää olevan, että naaraslohi paremmin tarttuu ulko-puolelta hopeoituun uistimeen, koiraslohi sitä vastoin sellaiseen, joka on sisältäpäin hopeoitu. Hyvällä menestyksellä käytetään uistimia, joiden sisäpuoli on päällystetty heleänpunaisella puusepänlakalla. Määrättyinä aikoina on tämä punainen lakkaus suoraan sanoen ollut välttämätön, jotta lohi ylimalkaan ollenkaan saataisiin nykäisemään.

Mitä muihin varustuksiin tulee, olen havainnut lyhyen, 9— 10 jalan, vah-van, teräskeskeisen vavan parhaaksi. Sellainen vapa antaa nykäisyssä itsestään vastauksen sekä on notkea käsitellä varsinkin kun lohi on otet-tava koukulla. Tähän vapaan on sopiva kiinnittää "Moserop"-rulla. Sii-man tulee olla vahva ja hyvästi vahattu. Koska aina käytetään kahta va-paa, täytyy nim. soutajan kalan nykäistessä suurimmalla kiireellä vetää veneeseen toinen siima ehtimättä käyttää rullaa. Heittosiimana on tiike-risilmää kaksipunoisesta metallilangasta pidettävä parhaimpana.

Lisäksi on huomioonotettava, että koukkukalastuksessa Kemijoella sii-mojen tulee olla hyvin upotettuja. Haavilla ei ole mitään käyttöä. Lohta vedestä nostettaessa on koukkua ehdottomasti käytettävä. Hauki- tai forellikoukku ei kelpaa. Varren tulee olla 6 jalan pituinen ja koukun suu-ruusmittojen suhteessa siihen. Koukun tulee olla varustetun vä`ällä.

Mitä olen esittänyt niistä varusteista, joita lohenuistaja parhaiten voi käyttää hyväkseen, koskee myöskin suurin piirtein taimenkalastusta. Kuitenkin saattavat uistimet olla jonkun verran pienempiä, jonka ohella kalastusvehkeiden ei muutenkaan tarvitse olla samaa ensiluokkaista laatua, jota lohikalastus ehdottomasti vaatii. Koukku vaihdetaan sopivim-man 6 jalan pituisella varrella varustettuun haaviin.

Päinvastoin kuin lohikalastusta on taimenkalastusta, jotta se antaisi par-haimman tuloksen, harjoitettava keväällä kohta jään lähdön jälkeen tul-vaveden aikaan, ja pitää tässäkin se sääntö paikkansa, että kala ei ny-käse, kun joki nousee. Jäidenlähdön jälkeen, joka tapahtuu Kemijoessa noin toukok. 10 p:n korvilla, nousee joki rajusti ja saavuttaa huippunsa 10:nä tai 11:nä päivänä tämän jälkeen.

Silloin on taimenkalastajan oltava valmiina työhön, sillä lähimmän vuo-rokauden kuluessa alkaa jokilaskea ja kala ottaa. Muutaman viikon ku-luttua nousee vesi uudelleen, jälleen laskeakseen jonkun viikon perästä. Ja nyt alkaa toinen kalastuskausi, jonka aikana on tarjolla suurempaa kalaa. Muutaman päivän jälestä alkaa kala kuitenkin vähetä, ja n. 15-20 p. vaiheilla kesäkuuta on kalastus lopussa.

Taimen syö myöskin syksyllä, mutta ei niin taajaan kuin keväällä. Elo-kuun lopulla ja syyskuussa saattaa alenevan veden aikana päivän kes-täneellä ahkeralla kalastuksella saada aina 10 taimenta, kevätkalastuk-sen 20-30 vastaan. Pyydetyn kalan keskipaino on 1 kg. Kuitenkin on jo-pa 10 kilon painoisia taimenia otettu joesta. Niistä muutamasta sadasta taimenesta, joita olen ottanut Kemijoesta, on kenties vain 10% painanut yli 3 kg ja ainoastaan 1 yli 4 kg.

Ensimäisenä taimenkautena, joka alkaa noin 10 päivää jäiden lähdön jälkeen, ei mikään muu syötti kuin uistin voi tulla kysymykseen syystä, että vesi tänä aikana on hyvin sameata. Toisena kautena sen sijaan lu-sikkauistin ei enää ole houkutteleva, vaan on se korvattava luonnollisella syöttiuistimella, - mitä pienemmällä, sitä parempi - pienellä, valkealla silkkikalalla tai devooniuistimella. Perhoa saattaa myös käyttää toisen ajanjakson lopulla veden tultua täysin läpinäkyväksi ja sen lämpömää-rän jonkun verran noustua. Jotta taimenkalastus Kemijoella kannattaisi, on sitä harjoitettava Taivalkosken alapuolella tai 25 km pituisella matkal-la jokisuusta ylöspäin.

Mitä harrikalastukseen tulee, ei se osoita mitään erikoisuuksia Kemi-joessa, lukuunottamatta sitä, että kun lohi ja taimen nousuveden aikaan vielä ikäänkuin vahingossa jonkun kerran takertuvat onkikoukkuun, niin harri näyttää joutuvan pakokauhun valtaan nähdessään herkullisimman-kin perhon viekkaimman kalastajan perhokokoelmasta.

Taivalkoski Kemijoessa korkean veden aikana (25.6.1912). Edustalla siian lippomispaikka ja lippoja sekä eräs lukuisista rantapadoista.

Katsastaessani pikimmältä esitelmäni sisältöä, havaitsen kauhukseni, että olen tehnyt itseni syypääksi jonkinlaiseen epäkunnioittavaan äänen-sävyyn lausuessani mielipiteitäni siitä urheilukalastuksesta, jota tähän saakka on harjoitettu Kemijoella, ollen- kaan ajattelematta, että muuta-mat maamme innokkaimmista ja hartaimmista tämän urheilun ystävistä aikaisemmin ovat saaneet muodostumaan liiton urheilukalastuksen har-joittamista varten Kemijoella, ja suurilla uhrauksilla vuokranneet siellä vesiä, joita tehokkaalla tavalla on vartioitu ja järkevästi käytetty.

Toivon kuitenkin, että herrat professorit, tohtorit, kauppa-, merenkulku-, ja muut neuvokset, eivät liikaa panisi pahakseen, koskapa epäkunnioit-tavat sanat etusijassa kohdistuvat itseeni. Totuuden nimessä on minun kuitenkin mainittava, että suurempi osa niistä Kemijoen paikoista, missä lohi oleksii, sijaitsevat siten, ettei niihin ylety rannalta käsin edes pisim-mälläkään heitolla, josta syystä niissä täytyy kalastaa veneestä.

Koska lohi myöhemmin kalastuskaudenaikana, eli silloin kun uistin to-dennäköisesti on paraiten pyydystävä vehje, näyttää mieluiten tarttuvan perhoon, seuraa tästä, että heitolla veneestä ei ole sitä erikoismerkitys-tä, mikä sillä on sinä kalastuskauden aikana, jolloin luonnonperhonen tai muu siivellinen hyönteinen on liikkeessä houkutellen kalaa. Ei siis jää muuta neuvoksi kuin alistuvasti pitää vavasta kiinni ja antaa soutajan ja virran huolehtia lopusta.

Niillä, etupäässä syvillä vesillä, joilla urheilukalastajat Kemijoella sitä-paitsi kalastavat, ei perho ehkä näyttäisikään vastaavan tarkoitustaan. Huomaamattomuusvirhe, joka luullakseni meidän kuitenkin on tunnus-tettava, on, että vaikkakin matalampaa vettä houkuttelevine kivineen ja vedenpintaan kohoavine särkkineen on ollut tarjolla, ja joissa lohta on löytynyt, ei ole tehty kokeita heittämällä perhoa tai muuta heittosyöttiä.

Mutta koska sellaiset kokeet vaativat aikaa, ja niillä lohikalastajilla, joista nyt on puhe, on ollut käytettävissä ainoastaan muutamia päiviä, voi tä-mäkin huomaamattomuus saada selityksensä.