KIRJOITTANUT KAARLO HÄNNINEN. / Finlandia 1.1.1920

URHEILUKALASTUSVESISTÄ KUU-SAMOSSA.


Vuorisen Kuusamon ylängön kirkasvetiset järvet ja joet ovat vanhastaan tunnettuja kalarikkaudestaan ja maukkaista kaloistaan. Merilohet tosin eivät »kiipeä» sinne saakka, mutta siellä on useita muita lohensukuisia kaloja, joista urheilijan mielikaloina mainittakoon järvi- ja purolohi, harjus ja nieriäinen.


Tuskinpa perhollaonkija löytää maastamme urheilulleen sopivampia ve-siä kuin Kuusamon koskiset joet. Niiden rannoilla ei tule ikävä kalaa odotellessa. Tässä mainittakoon ensiksi Kitkajoen vesistä, joka laskee Oulankojokeen. Reitin suurin järvi, 227 m½ laajuinen Ylikitka, on mainio uistinvesi. Tyynellä säällä keskikesän aikana näkee siellä melkein sään-nöllisesti lohien loiskahtelua, näkeepä niitä parvittainkin karehtivan jär-ven peilikirkkaalla pinnalla.

Kesällä v. 1912 olin mittaamassa Ylikitkan syvyyksiä. Sivutöikseni uistat-telin mittauslinjojen välillä. Yhdellä'viikolla, heinäkuun alkupäivinä, sain 19 lohta, joista suurin painoi 6½ kg. ja pienin 1½ kg. Kirkkoherra sai sa-malla viikolla Ylikitkasta pitkällä siimalla 80 kg. lohta. Mieluimmin ottivat Kitkan lohet pitkää lusikkauistinta, joka oli päältä hopean, sisältä vas-kenvärinen. Kullanvärinen ei kelvannut.

Urheilukalastajia.

Kitkajärvellä. Kuva: Kause M.

Ylä-Kitka taustalla Naatikkavaara. Kuva: Kause M.

Muikkutäyllä varustettu syöttiuistin antoi myöskin. Siimain ja tapsien pi-tää olla hienoa tekoa tässäkirkasvetisessä järvessä. Erityisesti ovat pai-nuneet mieleeni ihanat illat Ylikitkalla, jolloin sen suurimmatkin selät pei-likirkkaina päilyivät laskevan auringon kuulaassa valossa. Havumetsäis-ten rannikkomaiden takana kohottivat paljaat tunturit köyryisiä selkiään: idässä Naatikkavaara, Valtavaara ja Rukatunturi, lännessä Riisitunturi ja Turjanvaara.

Silloin soudellessa unohtui uistin ja maisemain viehätys vei mielikuvituk-sen muualle, mutta äkkinäinen tempaus, rullan pärinä ja uistimessa lois-kahtava lohi havahdutti tavallisesti lyhyeen, mutta tuimaan otteluun. Jos ken kaipaa jännittävämpää koskikalastusta, niin ei tarvitse muuta kuin siirtyä Kitkajoelle. Siellä on kalaisia koskia: Käylä, Vähä-Käylä, Harja-koski, Saarikoski ja Jyrävä. Niissä kaikissa on lohia, on joku 8 kg. paina-vakin. Milloin eivät isot lohet syö, silloin voi vedellä niistä harreja ja mul-losia. Paras onkiaika on Kitkajoessa pilvinen sää, ilta ja aamu. Kirkkaalla ilmalla keskipäivällä on huono syönti.


Eräs englantilainen urheilija oli Kitkajoella saanut hyviä tuloksia. Minä olen parhaana päivänä saanut Käylänkoskesta kolme isoa ja muutamia kymmeniä pienempiä mullosia ja harjuksia. Paikkakunnan onkimiehet, talollisten pojat, saavat tavallisesti kantamuksensa yössä.

Kalaisa Kiivakkakoski.

Kivakkakoski ja Kivakkatunturi 1915. Kuva: Väisänen A. O. Museovirasto.

Kitkajoen uoma on jylhä kalliskuru, jonka rinteitä peittävät monin paikoin harvinaiset kasvit. Kuuleepa siellä joskus karhunkin viheltävän. Maise-milla on todellisen sydänmaan tuntu. Monet Kitkajoen koskista ovat liian jyrkät veneellä kulkemiseen. Niiden sivu vedetään veneet maata myö-ten.


Oulankojoessa on Kiutakönkään alus hyvä lohipaikka. Köngäs on niin jyrkkä, että lohi ei pääse nousemaan. Sen alla näkee usein lohien tur-hia nousuyrityksiä. Väsyneinä asettuvat ne sitten lepäämään kuohujen sivulle. Niitä näkee kirkkaalla ilmalla useita siellä makaavan. Könkäässä on myös runsaasti pieniä purolohia vähin harrejakin.

Toinen onki- ja uistinurheiluun sopiva vesistö on Pistojoki, jonka kautta Kuusamojärvi, Muojärvi ja Joukamojärvi purkavat vetensä. Harjuskos-kista mainittakoon Koskenkoski Muojärven päässä ja Nivat Kosken talon
alapuolella. Alempana suurissa koskissa on lohia ja harreja. jyrkimmän kosken sivu vedetään veneitä. Tätä reittiä myöten voi pistäytyä Vienan Karjalassakin. Muojärvi on hyvä uistinvesi. Eräs englantilainen oli tähän seutuun niin mieltynyt, että vietti siellä talvenkin uutta uistinkautta odo-tellen.

Missä lohia nousee.

Kahvinkeittäminen Iijoella 1930. Kuvat sisältyvät kirjaan "Elämä linssin läpi. Valokuvat Bernhard Åström. Museovirasto.

Hyviä kalavesiä on myös Harjauskoski Kuusinkijoessa, joka laskee Paa-najärven länsipäähän. Varsinkin Kuusingin latvajärvien välisistä koskista on kevätkesästä hyvä saalis. Niistä mainittakoon Maivakoski, Isokoski ja Suininginkoski. Paras saaliini on ohut 250 harjusta yössä. Yö, valoisa kesäyö, on paras harjuksen perhostusaika näillä koskilla.


lijoen latvavesillä on myös kalaisia koskia, mutta siellä en ole onkinut. Mitä pyydyksiin tulee, olen käyttänyt sekä uistimia että perhoja. Lohi syö järvissä hyvin lusikkauistinta: Kitkalla hopean- ja vasken väristä, Kuusin-gin latvareittien järvillä ja Muojärvellä kullanväristä. Täkyuistin ja kullan-värinen reformiuistin menee myös kaupaksi. Koskissa on täkyuistin ja lo-hiperho paras.

Kevätkesällä Syö harjus ja mullonen devoniuistinta, myöhemmin, tule-van laskeutumisen jälkeen, alkaa harjus syödä perhoa. Paras on valita sen värinen perho kuin kosken päällä kulloinkin lentää. Jos tahtoo tar-kemmin tutustua harjuksen päivittäiseen ruokalistaan, niin on avattava ensimäisen harjuksen ruuansulatuskanava ja katsoa mitä se on viimeksi syönyt.

Toisinaan siellä on vain pieniä kalan poikasia ja mutuja. Silloin on paras vaihtaa perho devoniuistimeen tai pieneen harriuistimeen. Jos on per-hoa paljon veden pinnalla, on se onkimiehelle haitaksi. Harjukset ovat silloin kovin kylläisiä. Tuulisella säällä ajautuvat perhot rannalle, ja silloin on hyvä syönti.

Kuusamon järvissakin on harjuksia. Hyvin taitava perhosonkija voi niitä saada rannoilta onkimalla. Enimmäkseen olen niitä järvistä pyydystänyt harrilaudan eli »saukon» avulla. Harrilaudassa olen käyttänyt kolmikouk-kuisia perhoja. Muullaisissa koukuissa eivät harjukset pysy, jos niitä sattuu useampia tarttumaan yhtäaikaa siimaan.

Harrilauta on hyvä kalastusväline kohtalaisella tuulella karisilla rannoilla. Sillä saapi siikoja ja ahveniakin. Kuusamon urheiluvesiä suosittelisin etenkin niille, joilla on vähintäin kuukauden aika käytettävänä kalastus-urheiluun ja jotka haluavat samalla nauttia sydänmaiden rauhasta.


Matka Oulusta Kuusamoon on 25 peninkulmaa, jonka autolla ajaa yh-dessä päivässä hitaastikin kulkien. Pyörällä menee päivää.