Rajaseutu 1926. no 7-9.

Utsjoen oloja.


Olemme saaneet käytettäväksemme erään kertomuksen, joka on annet-tu viime kesänä Utsjoelle tehdyn tutkimusmatkan johdosta. Julkaisemme siitä asianomaisella luvalla muutamia alkulukuja.



Luonto.

Luontonsa puolestaeroaa Utsjoen kunnan alue aivan kokonaan muun Suomen luonnosta, johtuen lähinnä ankarasta, vaihtelevasta ilmastosta. Kesällä voi kuiva ja lämpöinen päivä aivan yhtäkkiä muuttua kosteaksi ja kylmäksi meriilmastoksi, riippuen tuulien suunnasta ja päinvastoin. Tal-vella taas saattaa purevat tunturiviimat yhtäkkiä muuttua vesisateeksi ja siitä tuulen jäämerellä pysyessä iljanteiseksi meri-ilmastoksi. Kun maa-perä suurilla tuntureilla on aivan kallioinen ja kivikkoinen, ei siellä min-käänlainen kasvullisuus viihdy. Tunturienlaet, joita kunnan alue pää-asiassa on, ovat aivan kaljuja. Puustoa kasvaa vain tunturien kupeilla ja jokivarsilla, edellisessä vaivainen koivu ja jokivarsilla sen kanssa yhdes-sä matala, vaivaisesti kehittynyt petäjä. Muuta puustoa ei kunnan alueel-la kasva.


Pienempää kasvullisuutta edustaa soilla suokoivu ja hillon (lakan) varsi, sekä jonkinlainen suoheinä, viimeksimainittua tosin varsin harvoissa seuduissa. Ylänkömailla kasvaa vielä eräs kangaspuolukka, joka ei ole syötäviä marjalaatuja. Tämän lisäksi voi mainita jokivarsien kasvavan toisin paikoin nurmea ja saraheinää, sekä eräitä muita heinälaatuja. Sel-laiset seudut ovat kuitenkin jokivarsilla varsin harvinaiset. Ylänkömailla taas esiintyy jäkälä toisin paikoin aivan maatapeittävänä kasvina

Elinkeinoelämä on edellisestä johtuen varsin suuressa määrin luonnon oikuista riippuvaa ja epävarmaa. Maanviljelyksen harjoittaminen muita kuin karjanhoitoja juurikasvien viljelysmuotoja käyttäen ei ole mahdollis-ta. Viljan viljelys (suviviljan) ehkä menestyisi eräiden syvien järvien, ku-ten Mandojärven rannalla (kirkonkylässä) jota siellä sijaitsevassa pappi-lassa saadut kokeet osoittavat,mutta jokivarsilla ei se hallan vuoksi käy päinsä. Joet ovat nim. hyvin matalia ja niihin tuntureilta valuvat kylmät purot tuovat alituiseen kylmyyttä, joten kesäkuumallakin niiden vesi on harvinaisen kylmää. Ja heti kun aurinko joutuu yösydännä muutamaksi tunniksi tunturien taa, on useinkin halla vieraana.



Kuten sanottu, voi ainoastaan syvästä lämpöisestä järvestä kohoava usva erittäin otollisen tuulen vallitessa silloin viljaa suojata. Ruis ei taas menesty ilmastosuhteiden vuoksi ollenkaan. Heinäviljelystä ovat lappa-laiset viime aikoina ryhtyneet yhä enemmän' harjoittamaan, poronkas-vatus kun sota-aikana meni varsinkin kunnan itäisissä osissa aivan rap-piolle. Niinpä on nyt monessa lappalaiskodissa 2-5 lehmää, muutamissa hevonenkin. Heinänkasvatus on kuitenkin aivan liian vanhanaikaista ja ammattitaidon puutteessa sekä harjoitettuna ilman minkäänlaisia maan-viljelystyökaluja kannattamatonta.


Soita ei viljellä juuri ollenkaan ja puusta raivattuja ketoja ryöstetään ai-noastaan pintalannoituksen avulla. Maanmuokkausta ja kääntelemistä eivät lappalaiset Utsjoella tunne ollenkaan. Viljelyksestä saadut tulot ovat sitten myöskin senmukaisia, lehmät kun eivät huonon ravinnon vuoksi lypsä, ja jos lypsävätkin, ei kauppaa varten jalostetuilla tuotteilla saada kuin aivan ala-arvoinen hinta norjalaisilta kauppiailta. Lehmien antimet kulutetaankin useimmassa perheessä kotitarpeina.


Kuten edellä mainitsin,on poronhoito sota-aikana kovasti taantunut ja monesta aikaisemmin rikkaasta porolappalaisesta on tullut vain muuta-man sadan poron omistaja. Syinä siihen mainittiin olleen poronlihan huo-no kysyntä Norjan puolella, pari muuten huonoa porovuotta (pakkanen ja sääsket) sekä alituiseen kohonneet elinkustannukset. Vain kunnan läntisessä osassa, Outakosken puolella, sanottiin olevan pari, kolme vauraampaa poromiestä. Nykyisin arvioivat asiantuntijoina käyttämäni henkilöt, lappalainen J. H. Helander ja kirkkoherra J. Ahola y.m

Koko kunnan poroluvun vain n. 4,000 kappaleeksi, joista rahaksimuutto-kuntoon joutuu keskimäärin vuosittain n. 1,000 kpl. Porokasvatuksella arveltiin kuitenkin olevan kehittymismahdollisuuksia, jos sen lihan mark-kinapaikkoihm toimittaminen saataisiin tapahtumaan liman lukuisia väli-käsiä ja jos sen kehittämiseen tarvittavaa luottoa olisi jotenkuten saata-vissa. Tähän saakka onporonlihojen ostajina esiintynyt vain norjalaisia pikkukauppiaita, jotka jo kesällä kiertävät poromiesten luona poronos-tossa, maksaen niistä suloin jonkunverran käsirahoja, jolloin myyjät ra-han puutteessa useinkin tulevat surkeasti petetyiksi hinnoissa.


Osa poroista myydään taas talvella Norjaan, jolloin poromiehet ne taval-lisesti itse sinne vievät, tuoden samalla takaisin kulutustavaroita kesän tarpeeksi. Tämän kaupankäynnin sanottiinkin olevan norjalaisissa ran-nikkokaupungeissa miltei puhdasta vaihtokauppaa, jossa myöskin var-sinkin Suomen lappalaiset tulevat usein nenästä vedetyksi, porojen luku-määrästä ei kuitenkaan kukaan saa varmaa selvyyttä Lapissa, poromie-net kun eivät laumoissaan olevien porojen lukumääriä koskaan oikein ilmoita.


Utsjoen kunnan lappalaisilla tuntui olevankin oikein luonnollisena, jopa kunniaasiana, salata porojen lukumäärä, samoin kuin kaikki muut sellai-set asiat, joista voi aiheutua heille tuloja ja siis menoja kunnan- y.m. ve-roina. Tällainen käsitys lappalaisista on aivan yleinen m.m. kunnan "lan-talaisten" virkamiesten keskuudessa. Lappalaiset ymmärtävät,että se minkä he metsästä ja järvestä saavat, ei oikeuden ja kohtuuden mukaan olisi verotettavaa.


Näin ollen joutuu kunnan asukkaiden tuloja näitä perusteita (ilmoitettuja) käyttämällä arvioidessa hyvin pian harhaan. Kalastus näyttelee kunnan elinkeinoelämässä myöskin huomattavaa osaa. Pääasiallisimmat kala-lajit ovat jokilohi, tammukka, siika ja harri. Näitä pyytävät lappalaiset lu-kuisista koskista, kaikkia tämänlaatuisten kalojen pyyntimenetelmiä käyt-täen, siis verkko- ja syöttipyydyksillä, joista ensiksi mainittu kuitenkin näyttelee huomattavinta osaa.



Pyyntiaika on keväällä, mutta saadaan kuitenkin aivan läpi kesän. Kalas-tuksesta voisi muodostua paikkakunnalle huomattava tulolähde, jos vaan asukkaat saisivat tarpeen tullen siinäkin tarvittavaa luottoa sopivilla ehdoilla, ettei tarvitsisi turvautua kauppiaiden myöntämään tavaraluot-toon, ja jos paikkakunnalle saataisiin kunnollinen lohen ja muunkin kalan välittäjä, joka voisi jääkellarin avulla sen varastoida ja siis ostaa vuoden-ajoista huolimatta silloin kuin kalaa saadaan. Tenojoen lohi on erinomai-sen rasvaista (sanotaan Suomen parhaaksi loheksi), muttakalastajilla ei aina ole tilaisuutta sitä myydä kunnollisen ostajan puutteessa.


Se vähä minkä norjalaiset kauppiaat suostuvat vaihtamaan polkuhinnas-ta tavaraan, ei useimmiten vastaa pyyntikustannuksia ja tämän ehkä tuottavankin elinkeinohaaran harjoittaminen kituu. Useinkin pilaantuu saadut kalat sekä pyytäjien että kauppiaiden varastoissa ja menettävät kokonaan arvonsa. Epäkohtaa ei saa poistetuksi muuten kuin jääkellarin rakentamisen avulla

Huomattavimpia elinkeinomuotoja on kunnassa vielä metsästys, jota harjoitetaan jokivarsilla talvisaikaan. Pääasiallisinta metsänriistaa taas ovat riekot, ketut ja oravat. Samoinkuin kalastus, on metsästyskin varsin epävarma elinkeinoala, riippuen esim. riekkojen saanti aivan kokonaan vuoden laadusta. Kevätkylmät, haukat, ketut j.n.e. nim. joskus hävittävät riekot miltei olemattomiin poikaisina (n.s. riekkokato). Allekirjoittaneen tästä elinkeinohaaran harjoittamisesta saama käsitys ainakin on varsin huono.



Kävellessäni nim. Utsjoen tuntureita n. 50-60 km matkan, olin tilaisuu-dessa tapaamaan vain yhden ainoan riekon ja paikkakuntalaisten riek-komiesten lausuntojen mukaan riekkojenasuma-aika oli tällä kertaa juuri tuntureissa, josta ne talveksi laskeutuvat jokilaaksoihin. Lappalaiset il-moittivat kuitenkin riekkoja tavallisina riekkovuosina saatavan yhtä pyy-täjää kohden talvessa keskimäärin noin 100-200 kpl.


Kertojani taas arveli, että asiaa on turha kysyä lappalaisilta, jotka suo-raan sanoen valehtelevat tällaisissa asioissa. Luulisin kuitenkin, että pu-he keskimäärin n. 150-200 riekosta on likipitäen paikallaan yhtä pyytäjää kohden talvessa. Jäniksen pyyntiin on myöskin aivan viimeisinä talvina kiinnitetty huomiota, mutta on se ollut varsin vähäistä. Tätä riistaa seu-dulla kuitenkin on aika runsaasti. Oravan ja ketun nahkat ovat myöskin kauppatavarana vähämerkityksellisiä.


Elinkeinoelämään suljettakoon vielä kunnan alueella harvinaiset ansio-työt, joista kuitenkin mainittakoon poronpulkat, lapin puukot j.n.e. sekä Norjan puolella löytyvät lennätinlinjojen y.m. sellaisten rakennustyöt, mi-hin nähden kunnan asujamet ovat erittäin tyytyväisiä. Täällä nim. koh-dellaan Suomen lappalaisia kuten muitakin ihmisiä, maksetaan hyvä palkka, vaaditaan vähän työtä ja valtio hankkii vielä elintarpeet huomat-tavasti huokeammalla kuin paikkakunnan kauppiaat."

Väestöä on koko Utsjoen kunnan alueella ollut kuluvan vuoden alussa yht. 552 henkeä, joista lappalaisia ja heihin lukeutuvia (lantalaisten jäl-keläisiä osaksi) 531 ja varsinaisia lantalaisia (virkamiehiä) 21 henkeä. Vaikka kunnan alueella asuvat lappalaiset ovatkin suurimmaksi osaksi varsin herkkäuskoista, kaikkeen uskovaa ja kaikkeen taipuvaa joukkoa, yksimielisyys heidän keskuudessaan tuntuu säilyneen jokseenkin ylei-senä.



Tämän huomaa m.m. heidän puheestaan pistävästä lantalaiskammosta ja siitä, että esim. valtiollisesti ajatellaan heidän keskuudessaan jok-seenkin samalla tavalla niin,että kunnanvaltuusto ei ainakiin vielä ole jakaantunut minkäänlaisiin ryhmiin valtiollisten käsityskantojen perus-teella.


He ovatkin, köyhyydestään huolimatta, saaneet säilytetyksi kunnan asiat varsin hyvässä kunnossa. Veroäyri nim. on viimevuosina tehnyt vain n. Smk. 3:50 seutuvilla, verotettujen (verotulojen) ollessa kunnassa esim. viimevuotena kaikenkaikkiaan n. Smk. 35,000: Siitä huolimatta on kunta aivan omillaan toimeentuleva ja velaton.


Yksimielisyyttä, mistä edellä kerrottu lähinnä johtuu, saavat lappalaiset siitä voimakkaasta heimotunteesta, joka heidän keskuudessaan tuntui vallitsevan. Niinpä heidän mielestään lappalainen, joka käyttää muuta kuin Lapin kansallispukua, on heimopetturi.


Lappalaisten sivistäjinä on kunnan alueella jo n. 30 vuotta toiminut val-tion ylläpitämä kansakoulu Outakoskella, missä oppilaita on keskimäärin n. 10 kpl. ja pari kiertokoulunopettajaa, joista nykyisin kuitenkaan ei ole toimessa kuin toinen. Nykyisin pakotetaan kuntalaisia valtion toimesta suorittamaan kansakoulupiirijakoa, jolloin toinen kansakoulu mahdolli-sesti tulee toimimaan Tenojoen varteen Utsjoen suuhun, lähelle kirkon-kylää. Asiassa ovat kuntalaiset koettaneet vitkastella, jotteivät koulut lisääntyisi ja heidän lapsensa siten välttyisivät "lantalais-saastutukselta".

Lappalaisten keskuudessaelääkin yleensä sellainen käsitys, että Suo-messa heitä tahdottaisiin sortaa, mutta että Norjassa valtion taholta, vaikka annetaankin puhelin- ja lennätinlinjoja, teitä, rautateitä ja kouluja, heidät (lappalaiset) jätetään muuten paremmin rauhaan eikä tahdota heimotunnetta heidän keskuudessaan siitä huolimatta hävittää. Suomen lappalaisilla on vallalla sellainen käsitys, että Norjassa lappalaisilla on vapaampi itsehallinta ja että siellä lappalaissyntyisiä nimitetään virkoi-hinkin.



Tällaisten katsomuksien tuloksena saattaa joskus käydä, kuten m.m. eräs luotettu lappalainen ja myöskin eräs paikkakunnan suomalainen mainitsi, että lappalaiset sopivan tilaisuuden siihen tarjoutuessa koettai-sivat liittää Utsjoen sekä osia Inarin ja Enontekiön kunnista Norjan val-tioon.Vastenmielisyys suomalaisuutta kohtaan johtunee osittain suoma-laisten virkamiesten karskista esiintymisestä lappalaisia kohtaan aiem-min, mitä lappalaiset eräissä lausunnoissa valittivat.


Lappalaisia voitaisiin jossain määrin käsittääkseni sovittaa, jos valtion taholta ryhdyttäisiin toteuttamaan laadittuja suunnitelmia puhelinlinjan vetämisessä ja maantien rakentamisessa Utsjoelle. Ilman näitä toimen-piteitä saattaa juopa yhä kasvaa. Vielä valittavat lappalaiset heihin teh-neen pitkän aikaa ikävän vaikutuksen sen seikan, että valtion virkamie-het siellä käydesään lupaavat varsin paljon, mutta että lupauksia ei yrite-täkään panna täytäntöön.


Luonteeltaan ovat lappalaiset muuten varsin umpimielistä joukkoa. Mi-hinkään tehdyyn kysymykseen ei saa vahingossakaan suoraa, selvää vastausta, vaan jonkun epämääräisen arvelun. Pitävätpä eräät paikka-kunnan lantalaiset, etteivät he ole aivan rehellistäkään väestöä, kertoen ajatuksensa tueksi tosiaankin varsin hämmästyttäviä varkaus- y.m. juttu-ja.


Vielä voi lappalaisista yleensä mainita,että he eivät ole varsin ahkeraa väkeä. Sen havainnon tekee matkustellessaan Lapissa esim. kiireimpä-nä työaikana, kuten nyt oli laita. Saattaa tavata koko lappalaisperheen nukkumassa kello 9 - 10 aikaan aamusella, jolloin lehmät ovat monta tuntia turhaan odotelleet lypsäjää j.n.e. Tosin heillä on tapana valvoa il-tasella, mutta yleensä on uneliaisuus vahvasti vallalla