Ajankuvastin 31.3.1922.

Utsjoki.


Ainoa koko (Suomen pitäjistä, jossa ei ole vaaksankaan pituudelta maantietä, on äärimmäisessä pohjolassa, Perä-Lapissa, oleva Utsjoki. Ja koska siellä ei olla vielä välttämättömimpienkään kulkuneuvojen aakkosissa, niin voi asioita tuntematonkin varmuudella olettaa, ettei siel-lä muista mukavuuksista ole puhettakaan. Loppumattomien, aavojen tunturilakien ylitse ja syvien laaksojen pohjitse kiemurtelee kapea metsä-polku talosta taloon. Sitä pitkin tekee laajan Lapin peskiin puettu asukas kesäiset kylämatkansa, sitä myöten samoilevat paikkakunnan virkamie-het, nimismies, pappi, metsänhoitaja y.m., viikottain kestävät virkamat-kansa: tapaapa polun varrella silloin tällöin jonkun kaukaisenkin matka-miehen väsyneitä jäseniään valkoisella jäkälällä maaten lepuuttavan.


Talvella taas kiidättää Lapin kruunupää hepo, komeasarvinen ajoporo, omistajaansa kymmenpeninkulmaiset taipaleet. Levähdyspaikassa kai-vaa se niukan ravintorsa vahvan nietoksen alta, ajajan tällöin itseänsä lämmitellessä syvässä, lumihankeen kaivetussa kuopassa. Lapin hiljai-nen rauha, kesäisin vallitseva taivainen valo ja Talvisin mahtavana loi-mottava pohjanpalo lumoaa matkamiehen täällä jylhän luonnon somista-massa, rajattomassa erämaassa sanattomaksi, kuten harvasanainen oppaansakin on.


Koko Utsjoen kunnan noin viisituhatta neliökilometriä käsittävällä alueel-la asuu vajaa kuusisataa henkeä, joista suurin osa. viimeisen virallisen tiedonannon mukaan 485, on lappalaisia ja melkein poikkeuksetta kaikki lapinkieltä taitavia. Se on varsinaista lappalaisaluetta, jossa hiljakkoin hävinneiden, muutettavien lappalaiskotien sijalle on kohonnut yksinker-taisia pikkutaloja, jotka ovat varsin vaatimattomasti sisustettuja. Kylät ovat harvaanasuttuja; eipä edes kirkonkylässäkään ole tiheämmin asut-tua kyläryhmää, sillä lähimmät talot tähän kirjoitukseen liittyvässä kuvas-sa näkyvästä pappilasta ovat vieressä olevia autiotupia lukuunottamatta noin peninkulman päässä.

Utsjoki, näköala itään yli Äimäjoen suun ja Tenojoen. Kuva: Stigzelius, Herman. / GTK.

Utsjoen kirkko ja pappila. Kuva: Soldan Carl Erik, tekijä 1850–1860. / Museovirasto.

Aikion l. Paksujalan kalastajatila Utsjoen Itärannalla. Kuva: Soldan Carl Erik, tekijä 1850–1860. / Museovirasto.

Pääelinkeinoinaan asukkaat harjoittavat metsästystä, kalastusta ja kar-janhoitoa. Metsästys on tuottoisinta pitäjän eteläosissa, Inarin rajaseu-duilla vielä tavattavissa, viljarikkaissa metsissä, jollaisia ei pohjoispuolel-la pitäjää olekaan; ainoastaan pieni vaivaiskoivu reunustaa siellä paljas-lakisia tuntureita. Kalastusta harjoitetaan pääasiallisimmin pitäjän läpi virtavassa. lukuisien, kapeilla salmilla yhdistyneiden, pienien järvien muodostamassa Utsjoessa ja sen emäjoessa, lohirikkaassa Tenossa, mutta myöskin useissa metsälammeissa.


Entisaikaan niin tuottava poronhoito on supistunut meidän päivinämme uskomattoman vähän. Pitäjän huomattavin poroporvari omistaa nyt sata-kunta poroa, jota vastoin entisajan pororuhtinaalla oli viisikintuhatta peu-raa. Karjanhoito on niinikään vähäistä. Sen ohella tapaa täällä hoidetta-van lammasta lypsyeläimenä. Lampaan ja poron maidosta valmistettu, paistamaton juusto on hyvin yleistä, sitä tarjotaan vieraalle kahviin val-miiksi sipullettuna vehnäsen asemesta. Hevosta käyttää utsjokelainen harvoin ja kesällä ei ensinkään. Yhdet, ainoat kärryt tiedetään sentään pitäjässä olevan ja niitäkin kerrotaan vain kerran kesässä käytettävän.


Ainoastaan pari kuukautta, heinä- ja elokuun, kestävä kesä ei voi kas-vattaa nimeksikään viljaa; pienen pieni peltotilkku talon ikkunan alla to-distaa kuitenkin perunaa hiukan viljeltävän. Leipäviljansa ostaa utsjoke-lainen tavallisimmin Norjan puolella, noin 150 kilometrin päässä olevasta Vesisaaren kaupungista. Happamattoman leipänsä, n.s. lapinkakun, paistaa lappalainen takassa sileän laakakiven päällä. Yksinkertaiseen ruokaansa tarvitsee hän tämän lisäksi kuoriperunoita ja "särpimeksi" jo-ko lihaa tai kalaa, muista herkuista puhumattakaan.


Vaatetuksenaan käyttää lappalainen - paitsi yleisesti tunnettua peskiä - runsaasti kirkasvärisin nauhoin koristettua verkatakkia. joka on sekä nai-silla että miehillä miltei samallainen. Myöskin naiset käyttävät miesten kanssa samallaisia verkahousuja, joiden lahkeet pauloitetaan kaikkina vuodenaikoina käytettävien paulakenkien lyhyen varren yhteyteen. Mies-ten tyynymäisen neljäntuulen lakin asemesta käyttävät naiset päähinee-nä räikein värein koristettua "huivia" sekä sen lisäksi kaikissa tilanteissa niinikään koreanväristä hartiahuivia.


Sukat ovat harvinaisia. Sen sijaan käytetään yleisesti kenkäheiniä, joiksi kelpaa ainoastaan vartavasten vesiojien pohjista etsitty eräs saralaji, jo-ka kerpuissa kuivumisen jälkeen nuijitaan puuta vasten pehmeäksi, - käyttökelpoiseksi.


Kenkäheinäpussi onkin matkalle lähtiessä yhtä tärkeä kuin eväspussikin, mutta ei sentään tärkeämpi kahvipannua, joka aina seuraa omistajaansa ja joutuu jokaisessa pysähdyspaikassa heti lieteen porisemaan. Kenkä-heinäin, samoin kuin kenkienkin valmistus, vieläpä paikkaaminenkin kuuluu ehdottomasti naisten tehtäviin.

Piera Laiti eli Lemet Piera kenkäheinän pehmittämistä, Kaava, Nuvvus, Utsjoki. Kuva: Hämäläinen Antti. / Museovirasto. / finna.fi

Niillas Niillas ja áddjámet Ándaras Hánsa, Niiles Niittyvuopio ja Hannu A. Kitti kodassa 1920-luvulla. Kuva: Ahola Juhani. / Museovirasto. / finna.fi

Saarelan talo Utsjokivarressa, 9 km. Utsjoen kylästä. Kuva: Hämäläinen Antti. / Museovirasto. / finna.fi

Vieraasta aluksi varsin tylyltä ja tympeältä vaikuttava karun Perä- Lapin lappalainen, joka ainoastaan pakottavassa tapauksessa haastaa tunte-mattomalle suomea. muuttuu hiljakseen, tutummaksi tultuaan, ystävälli-seksi seuratoveriksi ja osoittautuu kodissaan vieraanvaraiseksikin. Hän tarjoaa yksinkertaisia antimiaan ravinnoksi ja heinillä alustetun porontal-jan yösijaksi; muutahan häneltä ei voi vaatiakaan.


Siinäkin suhteessa lienee- Utsjoki ainutlaatuinen maassamme, ettei siel-lä tunneta puoluerajoja; siellä ei toimi ainoatakaan edistysseura eikä muutakaan yhdistystä. Perin harva asutus ja kulkuneuvojen puutteellisuus tuottaisivatkin täällä yhdistystoiminnalle voittamattomia vaikeuksi. Ainoat kansanvalistustyöstä huolehtivat laitokset ovat kansakoulu Outakoskella, opettajana Guttorm. sekä kiertokoulu, jonka johtajan, n.k. katekeetan, asettaa tuomiokapituli.


Olojen alkuperäisyydestä luonnollisesti johtuu sekin, ettei yritteliäisyys,
esim. teollisuuden alalla, ole saanut pienemmässäkään määrässä viri-kettä. Maininnan sentään ansaitsee seppä Högmanin puukkoteollisuus. Hän valmista pitkiä, matkoilla kirveen asemesta käytettäviä lapinpuukko-ja, jollainen roikkuu jokaisen lappalaisen vyössä.


Lain säätämissä rajoissa järjestyneet kunnalliset olot vaativat täällä kun-nallismiehiltä tavallista enemmän itsenäistä harkintaa ja suurta toimeliai-suutta. Tällä alalla toimivat nykyisin iiiiomatiiimmir valtuustoa puhenjoh-taja .J. T. Helander, kunnallisneuvos Olli Tapiola ja holhouslautakunnan esimies O. Laiti. Kunnan merkkimiehenä tulkoon tässä vielä mainituksi herastuomari Fr. Holmberg, Nuorgamin kylästä.


Seurakuntalaisten sielunhoidosta huolehtii nykyään kirkkoherra J. K.
Kaakinen. Komea, 67 vuoden varha kivikirkko sijaitsee lähellä Utsjoen ja Tenojoen yhtymäkohtaa, kauniin Mandojärven kalliorannalla Sen vieres-sä on kirkkokansaa varten rakennettuja autiotupia, jotka varsinkin syk-syllä .Mikkelinpäivänä saavat runsaasti koreamekkoista lappalais-kan-saa asukkaikseen.


Aina vuoteen 1747 saakka on Utsjoki kuulunut ruotsalaiseen Kautokei-non seurakuntaan. josta se sanottuna vuonna eroitettiin omaksi kirkko-herrakunnaksi, mihin silloin yhdistettiin aikonaan Kuusamoon kuulunut Inarin kappeli. -Lukkarina toimii nykyään kanttori J. Lukkari.


Vanhin nykypolvelle säilynyt, kahdeksattakymmentä vuotta vanha käsi-kirjoitus, jolla seurakunnan silloinen kirkkoherra on sävyisän kirkkoruh-tinaan tavoin antanut määräyksensä, on seuraavan sisältöinen:


"Rättäri tekeepi hyvin ja toimittaapi minulle neljän Raidon kyyti Ruijaan, joka pitääpä oleman Pappilassa 3 päivä Helme kuusa eli kynttilän päi-vänä. Enariin minä tarvitsen viiden Raidon kuudella härallä, sinä 10 päi-vänä Malis kuusa. joka on puali paasto Sunnuntai.

Utsjoesta 1 päivä Tammikuuta 1850
F. W. Stjerncreuts."


Seurakunnan ent. kirkkoherra P. R. Heikinheimo on lappalaisia varten toimittanut lapinkielisen katekismuksen, jota luetaan kaikissa lappalais-perheissä.


Utsjoen kunta on muodostettu omaksi nimismiespiiriksi. jota hoitaa virka-talon surullisen palon jälkeen Inariin muuttanut nimismies H. Murto. - Kirkonkylässä on 1 luokan postitoimisto. Postia saadaan Inarista kerran viikossa. - Sähkölennätintä ja puhelinta ei ole. - Lääkäri asuu lähinnä Inarissa ja piirilääkäri sekä piirieläinlääkäri Kittilässä. - Valtion metsän-hoitajana on nykyään pitäjän käsittävässä samannimisessä hoitoaluees-sa metsänhoitaja O. Virkkula.