J. Alb. Sandman. / Suomen kalastuslehti no 2. 19.02.1898.

Muistiinpanoja lohikalastusoloista Kemijoen ylisellä juoksulla.



Laatiaksensa ehdotusta Kittilän, Sodankylän ja Kemijärven lohikalastuk-sen järjestämiseksi teki allekirjoittanut Keisarillisen Senaatin määräyk-sestä heinäkuussa 1896 matkan Kittilään, Enontekiäisiin, Sodankylään ja Kemijärvelle. Tästä monessa suhteessa huvittavasta matkasta kalas-tusten Tarkastelijalle antamastani kertomuksesta tässä julkaistaan pie-nehkö osa, selvitelläksemme lohen ja taimenen leviämistä Kemijoen ve-sistöjen yläjuoksuilla, lohen kutuaikaa, lohikalastusta ja siihen käytettyjä pyydyksiä sekä muita tämän kalastuksen yhteydessä olevia seikkoja, joiden saattaa edellyttää lehden lukijoita huvittavan.


Lohen leviäminen Kemijoessa ja sen lisävesissä.


Lohen merestä noustua jakamatonta Kemijokea pitkin Rovaniemeen osa lohia kääntyy lisäjokeen Ounasjokeen, joko tähän kohtaan laskee suoraan pohjoisesta, jota vastoin muu osa lohijoukkoa Kemijärven poi-kitse jatkaa kulkuansa pääjokea pitkin, ja sitte osa hajaantuu Kemijo-keen laskeviin Kitisen ja Luiron lisäjokiin.


Ounasjokea lohi nousee pohjoisessa jopa tähän jokeen laskevan Vuon-tisjoen suuhun Enontekiäisen Lapissa, noin peninkulman päässä Ou-nasjoen lähtökohdasta Ounasjärvestä. Joskus, vaikka varsin harvoin, sattuu lohi nousemaan jopa itse Ounasjärveenkin.


Ounasjoesta lohi nousee seuraaviin lisäjokiin, pohjoisesta etelään käsin lukien: Vuontisjokeen, Käkkälöjokeen, Tepastojokeen ja Loukiseen. En-nen muinoin lohi myös kuuluu nousseen siihen melkoiseen vesistöön, joka Meltausjokea myöten purkautuu Ounasjokeen, mutta rakentamalla toe (* Meltausjoen yli juuri siihen kohtaan, missä se purkautuu Ounas-jokeen, on lohet estetty tähän vesistöön nousemasta.

*) https://fi.wikipedia.org/wiki/Toe

Ounasjokeen laskevan Meltausjoen suu 27.06.1923. Kuva: Järvi, T. H. / Museovirasto.

Eri lisäjoissa lohen leviäminen on seuraava: Vuontisjokea lohi nousee, vaikk'ei kaikkina vuosina, Vuontisjärven pohjoispäähän, missä esim. ke-sällä 1895 yksi lohi saatiin nuotalla;

Käkkälöjokea lohi tavallisissa oloissa nousee Peltojoen purkauskohtaan Käkkälöön; varsin vesirikkaina kesinä lohi kuitenkin nousee melkoista korkeammalle tuntureita kohti, Suukisjoen laskukohdalle Käkkälössä. Täällä lohi saavuttaa pohjoisimman leviämisrajansa Kemijoen vesistöis-sä.


Tepastojoen päähaaraa syvää Tepastojokea pitkin lohi tavallisissa olois-sa nousee vain pari penikulmaa, joskus kuitenkin hieman yläpuolelle syvän Tepastojoen halkaisemaa Tepastolommoljärveä. Sitä vastoin lohi nousee jonkun verran ylemmäksi Tepastojoen lisäjokeen kuivaan Tepas-tojokeen, missä se nousee Kuolajoen purkautumiskohtaan, jopa joskus Akanjoen laskupaikalle Kuolajoessa.


Pari penikulmaa Kittilän kirkonkylän pohjoispuolella Ounasjokeen laske-vaan Loukiseen lohi ensin nousee n. 2 penikulmaa, mutta poikkeaa sitte pääjoesta jatkaakseen kultuaan pohjoiseen vielä n. 2 penikulmaa Kap-sajoessa, joka tullen tuntureilta lvalojoen eteläpuolelta on merkillinen kirkkaasta ja puhtaasta vedestään.


Itse Loukinen ja sen lisäjoki Seurujoki keräävät vetensä Ounasjoen ja Kitisen välillä olevista suunnattomista soista, josta syystä tämän joen vesi näyttää lohta vähemmän miellyttävän. Huomattavaa on, että kaikki nämä lohien kulkemat lisäjoet laskevat Ounasjokeen idästä, jotavastoin, mikäli olen saattanut havaita, lohi ei nouse ainoaankaan Ounasjoen län-tiseen lisäjokeen.

Kitisen ja Luiron joissa lohen leviäminen on seuraavaa:


Itse Kitiseen lohi säännön mukaan nousee Tankajoen purkauskohtaan, poikkeustapauksissa vielä penikulmia pohjoisempaan, Pälvin taloon, missä lohia jonkun kerran kuuluu saadun. Kitisen lisäjokeen Tankajo-keen lohi nousee noin Siikajoen purkauskohtaan (lohen pohjoisin leviä-minen Kitisessä), melkoista mahtavammassa Sattasjoessa ainoastaan joitakuita penikulmia, Sattaskönkäälle asti.


Tämä luultavasti riippuu siitä, että Sattasjoen vesi tulee samoista suuris-ta soista mistä Ounasjoen lisäjoki Loukinen saa alkunsa. Jesiöjokeen, joka on melkoinen lisäjoki Kitiselle, ei ainoakaan lohikala nouse, johon luultavasti on syynä osaksi se, ellei sanottavampia koskia ole, osaksi se, että koko joki on merkillinen erittäin runsaasta kasvullisuudestaan, joka monin paikoin tekee jokeen oikeita vedenalaisia niittyjä.


Luiron joessa lohi säännön mukaan nousee Riestojoen purkauskohtaan saakka, joskus kuitenkin Korvasen talon kohdallekin, pari penikulmaa pohjoisemmaksi joessa. Pohjoisimpaan lohi Luirossa nousee Kopsajoen lisäjoessa, jossa sitä joskus on tavattu Naptusjoen laskupaikalla Kopsa-jokeen.


Kemijoen päähaarassa lohi nousee lähelle Keminkönkään koskea mel-kein Nivatunturien ja Sotataipaleen välillä, joka viimeksi mainittu harjan-ne on Kemijoen ja Nuortijoen vesistöjen vedenjakaja. Kairijoki on Kemi-joen Kitistä ja Luiroa pohjoisemmista lisäjoista ainoa, johon lohi nousee, eikä siihenkään paria penikulmaa ylemmäksi, Suksenjoen laskusuulle Kairijoessa. Värriöjokeen yhtä vähän kuin koko Kuolajärven seurakun-nan halki kulkevaan melkoiseen Tenniöjokeen lohi ei nouse.

Sodankylän Korvasen kylä v. 1937, veneitä Luirojoen rannassa. Kuva: Samuli Paulaharju. / Museovirasto.

Lohipato Taivalkoskessa v. 1899. Kuva: E. T. Nyholm. / GTK.

Lohipato. Bell, Samuel von, piirtäjä 1886. Kuva: Museovirasto.

Taimenen leviäminen äsken mainituissa joissa lisäjokineen on pääkoh-dissaan yhtäläinen kuin lohen leviäminen, taimen vaan säännön mu-kaan nousee ylemmäksi, jopa useimmin niin ylös jokien lähteille kuin vaan on mahdollista.



Niinpä taimen Ounasjoessa nousee Ounasjärveen ja sieltä Närpistöjo-keen. Ounasjoen lisäjoessa Vuontisjoessa taimen nousee poikki Vuon-tisjärven ja kulkee siltä pitkin Pöyrisjokea (niinkuin jokea tästä lähtien nimitetään) tunturinselällä, aivan Norjan rajalla olevaan Pöyrisjärveen, jossa taimenen luullaan vakinaisesti oleskeleman.


Käkkälössä ja sen lisäjoessa Suukisjoessa taimen nousee lähteille saakka. Tepostojokeen taimenia nousee mitättömän vähäsen ja niiden leviäminen on yhtäläinen kuin lohen. Lonkisessa taimen samoinkuin lohi Kapsajoen laskukohdalla poikkee viimeksi mainittuun jokeen ja nousee melkein sen lähteille Pyhäjärveen.


Kitisessä lohi nousee niin kauas joen lähteitä kohti, että taimen kykenee vaan pikkuista kauemmaksi, joten lohen ja taimenen leviämisrajat täällä melkein langennevat yhteen.


Luiron joessa taimen nousee monta penikulmaa ylemmäksi kuin lohi, s.o. Revojoen laskukohdalle Luirossa. Niin ikään taimen Kemijoen läh-devesissä nousee lohta jonkun verran ylemmäksi, sekä käy sen lisäksi vielä Värriöjoessa, johon, niin kuin jo mainittiin, lohi ei nouse.

Lassi Heinonen ja Ounasjärven taimen 1950-luvulla.

Vieno Laakso ja Ounasjoen taimen 1950-luvulla.

Vilkunan Jussa ja Pöyrisjärven taimen 1950-luvulla.

Pitkälläsiimalla pyydettyjä Ounasjärven taimenia.

Lohen nousuaika Kemijoen vesistöissä Rovaniemestä ylöspäin:

Sekä Kittilässä että Kemijärvellä väitettiin kalastusajan alkavan kevät-tulvan ruvetessa joessa laskeumaan. Tämä saattaa sattua jokseenkin eri aikoina eri vuosina, mutta yleensä voi sanoa, että joki alkaa laskeu-tua heti Juhannuksen jälkeen.


Varmaan lohi on ehtinyt esim. Kittilään jo tulvan kestäessä, s. o. ennen Juhannusta, vaikk'ei sitä niin aikaisin voida pyydystää, sillä niin pian kuin nuotta tai ”kullet" voidaan panna käymään, saadaan lohia. Kesällä 1896 oli ensimäiset lohet saatu heti Juhannuksen jälkeen. Kuitenkin on lohia runsaammin saatavissä joen yläjuoksulla vasta kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa, jolloin varsinainen pyydystäminen voi alkaa. —


Kemijärvellä taas mainittiin paras kalastusaika olevan: patokalastukselle siitä alkaen kuin vesi alkaa laskeutua ja padot pannaan paikoilleen hei-näkuun 15 päivään, heittokalastukselle heinäkuun 1 p:stä elokuun 24 päivään. — Kittilässä kerrottiin, että taimenia on joessa melkoista aikai-semmin keväällä kuin lohia. Kansa oli sitä mieltä, että taimen jää jokeen koko talveksi.(*

*) Muistellessamme niitä taimenia, jotka kehittymättömin siitinneuvoin syysmyöhään, syyskuussa, nousevat jokiin, on tämä ilmoitus huomioon olettava, samoin kuin sekin, että taimenen sanotaan vakituisesti oles-kelevan Pöyrisjärvessä.

Kalastajia Kemijoella v. 1918. Kuva: Jonsson Hugo. / Museovirasto.

Kalansaalis Kemijoesta v. 1918. Kuva: Jonsson, Hugo. / Museovirasto.

Lohen kutuaika Ounasjoessa (Kittilässä) mainittiin alkavan syyskuun 14 päivän tienoissa sekä kestävän 2 viikkoo. Kemijärvellä (Luusuassa) sa-nottiin kutuajan olevan viikkoa ennen ja yhtä kauan jälkeen Mikon päi-vän (lokak. 3 päivän), niinmuodoin kaksi viikkoo myöhemmin kuin Ou-nasjoessa. Kentiesi kudenta todella tapahtuu myöhemmin Kemijärves-sä, joka on paljoa etelämpänä Kittilää.



Melkein kaikki Lapin kosket, joissa on lohia, ovat lohien kutupaikkoja, jos kohta isommissa koskissa näyttää olevan enemmän kutukaloja. Matkus-taessani Kittilästä Ounasjokea ylöspäin tapasin varsinkin penikulman päässä Kittilästä pohjoiseen olevassa Niikonkoskessa tavattoman paljo lohenpoikasia sikiöpuvussa.


Tämän pukuisia lohia rahvas kutsuu liivakaloiksi ja katsoo niitä aivan erityiseksi kalalajiksi, jommoinen luulo on yleinen koko maamme rah-vaassa. Luonnollista sen vuoksi on, ettei rahvas osaa suojella lohenpoi-kasia, vaan pyydystävät niitä nuoret ja vanhat kärpäskoukulla jotenkin suuria määriä haitaksi lohensuvun lisääntymiselle.


Lohen ja taimenen pyydystäminen, niin kuin tiedetään, on Lapin joissa kielletty. Tosiasia kuitenkin on, että koko Lapinmaassa ja Kemijärven seurakunnassa näihin asti ja vielä tänäkin päivänä harjoitetaan lohika-lastusta. Ounasjoessa lohta pyydystetään kulteella ja nuotalla heti Ju-hannuksen jälkeen, kun tulva on alkanut laskeutua, pitkäsiimoja lohen ja taimenen pyydystämiseksi lasketaan ja tuluaikana tuulastetaan koko Ounasjoessa.


Samaan tapaan harjoitetaan lohikalastusta Sodankylän Lapissa, ja Ke-mijärvellä sen lisäksi vielä ei karteta lyömästä jokeen patoja, osin täy-dellisiä n.k. varpupatoja, osin n.k. verkkopatoja. Että tällaista lakivastais-ta kalastusta harjoitetaan, tietää joka mies Lapinmaalla ja Kemijärvellä, ja omasta viime kesänä saamastani mieskohtaisesta kokemuksesta tohdon lausuntoni tueksi mainita seuraavaa:


Päivänpaisteisena yönä heinäk. 4 ja 5:nen päivän välillä kulkiessani yli Kaukosen kahlaamopaikan, noin 2 penikulmaa Kittilästä etelään, harjoi-tettiin kahlaamon yläpuolella paraikaa kalastusta heittonuotalla; Kittiläs-sä oleskellessani sain kuulla, että muuan kittiläinen oli laittanut erityisen lohenpyynnissä käytettävän nuotan, jolla hän esim. heinäk. 8 päivän vastaisena yönä sai 8 lohta;


Kemijärvellä sain Luutsinsalmessa nähdä n.k. verkkopadon ja jonkun matkaa alempana, itse Kemijoessa, oli varpupato Seitäkorvassa.


Että lohikalastusta on harjoitettu ja harjoitetaan, sitä päivänselvästi vielä osotta se tosiasia, että lohikalastuksen järjestämiseksi pidetyissä ko-kouksissa niin hämmmästyttävän suuri joukko lohikalastukselle soveliai-ta (ja koeteltuja?) paikkoja on mainittu.


Suuriko saalis eri kalastamoissa lienee, en ole voinut saada selville; ai-noastaan Luusuassa, Kemijoen lähtökohdalla Kemijärvestä, minulle on kerrottu, että heittonuottakunta kesän kuluessa helposti voipi kerätä suo-lattua lohta 6 ammetta a 25 kiloa, siis yhteensä 150 leiviskää joka heitto-nuottakuntaa kohti.**)

**) Huomauttaessani eri pitäjäin nimismiehiä, että he niin leväperäisesti valvoivat kalastussäännön noudattamista, sain vastaukseksi, että silloi-nen Kuvernöörin ent. kalastustarkastelija A, J. Malmgren oli toivomukse-naan lausunut, että kaikki saisi jäädä entiselleen, kunnes lohikalastus oli järjestetty!

Talonpaikka ja veneranta Kemijoen varressa. Kuva: Sandman Jonas Albert. / Museovirasto.

Kalasaalis Pöyrisjärvestä, kaksi keskenkasvuista taimenta ja siika.

Nuotta uluilla Pöyrisjärven Tuoalompolon länsirannalla 1950-luvulla.

Lohikalastuksessa käytetyt liikkuvat pyydykset ovat: tullet, ina, hauta-nuotta (iso jokinuotta), pitkäsiima ja uistin. Tahdon tässä mainita pyy-dysten koon, mikäli siitä olen voinut saada selvää, samalla kun kerron joitakuita erikoisseikkoja, niillä harjoitettavasta pyydystyksestä.



Ounasjoella kulleet on 20-30 syltä pitkä ja 4 kyynärää korkea. Silmukko-jen tiheys on 3 ½ tuumaa lähimpien sidesolmujen välillä. Alasiulaa kan-sa kutsuu ”alaseksi" ja yläsiulaa ”yläseksi". Tuohesta ja kivestä tehdyt kivekset, ”sommat", pannaan noin 4 korttelin päähän toisistaan, puiset laudukset 1 kyynärän välimatkoille. —



Kulletta käytetään siitä lähtien kuin tulva kevätkesällä alkaa laskeutua heinänaikaan asti, jolloin kalanpyydystys keskeytyy. Heinänajan päätyt-tyä taas kalastetaan kutuaikaan asti, jolloin tuulastaminen alkaa.


Kulteellä pyydystetty lohi keihästetään, sillä muuten se viime tingassa kenties saattaisi riuhtoiltua irti.


Kemijärvellä kullet yleensä on 20 syltä pitkä ja 6 kyynärää syvä. Tiheys on 4 tuumaa lähimpien sidesolmujen väliä. Kulteen kivekset ja lauduk-set, jälkimäiset kuusesta tehdyt, sidotaan 4 korttelin päähän toisistaan.


Paras kalastusaika on heinäkuun 1 päivän ja elokuun 24 päivän välillä. Ina, - jonka käyttämiseen on tarpeen ainoastaan yksi vene, jota vastoin kulteen vetoon tarvitaan kaksi venettä - on Ounasjoella 12 syltää pitkä ja 3 kyynärää syvä. Kivekset, ”kopat", ovat tuohesta ja kivestä, laudukset, ”verkon lauat", puusta.


Kivesten välimatkaa on 1 kortteli, laudusten 1 kyynärä. Tiheys on tuuma sidesolmujen väliä. Inaa käytetään kesäkuun lopussa ja heinäkuun alus-sa, ilmoituksen mukaan harjusten, haukien ja ahventen pyydystämiseen.


Kemijärvellä mainittiin inan pituudeksi 16-18 syltää ja syvyydeksi 3 ½ kyynärää. Kivekset ovat 4 ½ tuumaa toisistaan. Inan tiheimmällä kohdal-la on sidesolmujen väliä ¼ tuumaa. Inan päässä oleva vetonuora on jo-pa 30 syltää pitkä.


Luusualla sanottiin inaa tärkeimmäksi pyydykseksi ja saaliina olevan harjuksia, siikoja ja pikku kaloja.


Ounasjoella käytetty jokinuotta on (30-) 40-60 syltää pitkä ja 6 kyynärää syvä. Tiheys on 1 ½ tuumaa sidesolmujen väliä. Kivekset ja laudukset ovat samanlaatuiset ja yhtä kaukana toisistaan kuin inassa. Jokinuottaa vedetään hieman virtaavissa suvannoissa, jonka vuoksi ne eivät ole perällä varustettuja.


Kemijoessa (Kemijärven Luusuassa) käytetään n.k. isoa eli hautanuot-taa kalastettaessa joessa olevissa isohkoissa haudoissa, joihin kalat ko-van sään aikana kokoontuvat. Nuotan pituus on 100-120 syltää, syvyys 7-10 kyynärää, perän tiheimmässä osassa on 8 millimetriä sidesolmujen väliä.


Olen maininnut inan jo jokinuotan lohikalastuksessa käytettyjen pyydys-ten joukossa, koska olen vakuutettu, että varsin paljo lohia näillä verkoil-la pyydystetään. Uistimella ei kuulu Ounasjoessa juuri milloinkaan saa-tavan lohia; miesmuistiin ei täällä ole uistimella saatu kuin yksi lohi Kau-kosen kohdalla. Hieman useammin saadaan tällä pyydyksellä taimenia.


Siianpoikasilla täytettyä pitkäsiimaa käytetään lohenpyydykseen heti tulva-ajan kuluttua. Koukut pannaan 3 sylen päähän toisistaan.

Ounasjoessa on joitakuita kertoja koetettu lohta ja taimenta pyydystää padoilla, joita koetteeksi on rakennettu sekä Niikonkoskeen että Kön-gäskoskeen, mutta saalis on ollut aivan mitätön eikä ole ensinkään riit-tänyt patojen rakennuskustannuksia korvaamaan.


Kansa senvuoksi on siinä luulossa, että lohi nousee melkein yksin-omaan syvintä virranuomaa pitkin, johon patoja ei saa rakentaa, jos valtaväylän avoinnapitämistä koskevia määräyksiä mielitään noudattaa.