Nuorelle Voimalle kirjoittanut ja valokuvannut Juhani Ahola. Nuori Voima 05.03.1926 no 5.

UUSIA URIA RETKEILYILLE.


Maassamme on viime aikoina herännyt harrastusta joukkoretkeilyyn kasvavan nuorison keskuudessa. Ikävä kyllä, on se osaksi suuntautunut ulkomaille syrjäyttäen oman maan, vaikka se tarjoaa retkeilymaita, jotka villissä alkuperäisyydessään vievät monessa suhteessa voiton keski-eu-rooppalaisista nähtävyyksistä.

Tarkoitan Lappiamme, joka suurelle osalle kansaamme on vielä sangen sekavien käsitteiden peitossa. Miten siellä voi asua? Onko siellä asunto-ja? Eivätkö sudet ja karhut revi ihmisiä Saako siellä ruokaa? Entä eivät-kö ne sääsket ime tyhjiin kulkijaa? Tällaisia kysymyksiä satelee Etelä-Suomi Lapista tulijalle.

Muonio kirkontornista nähtynä. Taustalla Pallastunturit.

Ensilumen peittämät Pallastunturit kuvattuna Särkijärven yli. Kuva: Raimo Kujansuu, Geologian tutkimuskeskus.

Että näin uskotaankin, näkee monen kauhujen maahan« uskaltautuneen matkavarustuksista. Eräällä polkupyörällä valtatietä ajavalla lastemme opettajalla oli mukanaan monet kilot leipää, raskas ase petojen varalta, kasa lämpimiä vaatteita heinäkuun helteellä ja sääskivoiteita jos mitäkin patenttia.

Ei siis kumma, että säännöllisesti saa kuulla ensi kertaa Lapissa mat-kaavalta: »Koulussa on annettu aivan vääriä tietoja; oppikirjamme ovat vanhentuneet.« Mutta ihmekö se! Kirjailijamme, maalarimme, säveltä-jämme, sanomalehtimiehemme ja koulunuorisomme ohjaavat mieluum-min matkansa ulkomaille!

Nyt kun kesäisin liikeyhteys postiautoliikenteen avulla on nopea, koetan esittää muutamia näkemisen ja oppimisen arvoisia nähtävyyksiämme, jotka vielä ovat vähän tunnettuja ja joita voi ajatella joukkoretkeilyn kan-nalta. Ensi kesää varten on jo hyvä ryhtyä asiaa harkitsemaan.

Kirkkaan tunturipuron partaalla on maailman ihanin leiripaikka.

Skotlantilaisen matkailijan rakentamia asumuksia Pallasjärven rannalla. Kuva Emil Sarlin, 1900, GTK.

Poroja Pallastunturilla. Kuva: Museovirasto. / finna.fi

Tornio - Muonio - Pallastunturi.


Ennen Torniosta Muonioon kuljettiin kesäisin sauvomalla jokea ylös. Sil-loin matka kesti miltei kaksi viikkoa. Maantien valmistuttua vei kievari-rattailla istuminen, jos hyvin ajettiin, neljä vuorokautta. Nyt tuon 280 kilometrin matkan pääsee yhdessä päivässä. Tosin postiautossa kuljet-taessa menee vähän enemmän, kun yövytään Pellossa.

Torniosta lähdettyään ensikertalainen varmaankin luulee pian joutuvan-sa suuriin asumattomiin erämaihin. Mutta peninkulma peninkulmalta on vain peltoja, taloja, suuria kilometrisiä kyliä, komeita taloja luun Etelä-Suomen parhaat talonpoikaiskartanot.


Jos sisälle astut, et tapaakaan rähjäistä pirttiä, et maalaamatonta lattiaa.
et russakoita ja muita luvattomia kotielukoita, vaan siistin, hyvin sisuste-tun tuvan, herrasmalliin, kohtapa upeasti kalustetut sisähuoneet. Herras-taloon luulet tulleesi, sillä kohtelukin on kuin herroissa.

Ihmettelet, ja ihmettelyäsi riittää ohi Ylitornion, ohi kauniin Aavasaksan, ohi Turtolan ja Pellon. Vasta Kolari on harvempaan asuttua ja talotkin yleensä vaatimattomampia, mutta oletkin 150-190 km Torniosta ja 100 km napapiirin sisäpuolella.

Kolarin Jokijalkaan tullessasi, jos ilma on suopea, näet kaukaa Lapin etuvartijan, mahtavan Yllästunturin. Se jo sinänsä olisi pysähtymisen ar-voinen. Matkan tekeminen Akäsjokea pitkin sille aukoisi mielestä häviä-mättömiä näköaloja, jokia, järviä, pystykoskia, joita vain olet luullut Nor-jassa olevan.

Itse tunturilta saisit katsella Tornion- ja Ounasjoen välistä kairaa, näkisit pohjoisessa huippumeren, josta mahtavimpina piirtyvät Pallaksen ääri-viivat taivaan rannalla. Sinne onkin matkasi. Siksi autoon takaisin muu-tamaksi tunniksi.

Pallastunturien keväthangilla. Kuva: Suomen valokuvataiteen museo. Lähde: Ympäristöministeriö: Kansallismaisema.

Porokaravaani Pallastunturin maisemissa 1938. Kuva: Pietinen Otso. Museovirasto. / finna.fi

Nyt lennät Suomen Länsi-Lapin parasta autotietä, kuljet kairan reunaa, jossa todella metsämiehen vielä joskus karhukin yllättää, näet jokia, jär-viä, silloin tällöin ihmisasunnonkin, myöhäisenlaista uutisasutusta, mutta myös jo vankkojakin taloja, ja jätät jälkeesi 229:nnen kilometripaalun.

Tällöin vihdoinkin olet Lapissa, joka itseään ylpeänä nimittää vain Lapik-si, muuta Suomeksi. Kangosharjulta saat vilauksen Lapin järvestä ja jos on juhannuksen ajat, näet tunturien lumessa kuvastuvan kirkkaasta sai-vovedestä.

Tämäkin häviää. Nykyajan puhkuva kameeli kiidättää sinut kumeaa pau-hua kohti, kohti seitsenkilometrisiä Muonionkoskia, joista Äijä pienois-imatrana ärjyy. Sinä sivuutat Saarikosket, Pahtosen, tulet Vääräkän nis-kalle, silloin aukeaa eteesi laajan suvantojärven rannalla Suomen Lapin helmi, Muonion kirkonkylä kauniine kellertäville kirkkoineen ja monine valkoisine taloineen.

Jos on päivä illassa, hivelee näky silmääsi ainoastaan Lapille ominaisen illan väräjävissä, läpikuultavissa väreissä, kehyksenä vain tunturit Olos-, Sammal-, Pallas-, Köngäsen-, Ruoto-, ja Ounastunturit ja äärimmäisenä lännessä monumenttaalinen Mielmukkavaara.

Vielä hetki, kirkko jää taaksesi, kuljet Suomen pohjoisimman Mylly-, sa-ha- ja sähkölaitoksen ohi, Jerisjoen sillan yli ja autosi pysähtyy Muonion postikonttorin eteen. Jos kuulut retkikuntaan, jonka tulo on edeltä ilmoi-tettu, ollaan sinua vastassa. Auto kiidättää sinut asuntoosi, on se sitten virkamiesten, kauppiaiden tai talollisten viihtyisässä kodissa.

Kotona heti tunnet olevasi, ruokaa on, lämpöä, vaatteita, vaikka oletkin Lapissa, »viheliäisyyden maassa«. Päivä juoksee iltaan, mutta aurinko yhä paistaa; aika, ilmansuunnat menevät sekaisin, ja vihdoin kun vaivut uneen, yhä vain aurinko on ylhäällä, uneksit siitä ja salaperäisestä Saa-memaasta, joka jo on tunkeutunut vereesi vallaten sinut kummalla ten-hollaan.

Muoniossa on jo nähtävää. Jos olet muinaisuuteen ihastunut, tarjoaa vanha hautausmaa piirrettävää ja kuvattavaa. Samalla katselet myös Lapin värein somistetun kauniin kirkon ja kapuat torniin. Tuossa vieres-sähän on Pallas, tuon vaaran yli vain, niin silloin olet perillä -, pidä aja-tuksesi, en erehdystäsi korjaa.

Jos Lapin kasvi-, eläin-, ja hyönteiskunta on tutkimisesi esineenä, tai jos kalastus on harrastuksiasi, tarjoutuu sinulle täällä ainutlaatuinen tilai-suus. Muoniossa kyllä kuluisi useampiakin päiviä, mutta päämäärähän on Pallakselle. Sinne on valittavana kolmekin suuntaa. Vien keskim-mäistä, samalla suorinta ja vaihtelevinta.

Yhdentekevää, milloin lähdet, sillä aurinko paistaa aina. Se vara vain on pidettävä, että Olosjäirven rannalle ehdit valvottaessa, jotta merkkisavu-si näkevät Juustoniemessä ja hakevat sinut yli järven. Jos nyt olisi koto-na Kalle, oikeammin Lapin kuningas Kaarle XVII Juustoniemi, niinkuin hän itseään nimittää, saisit kuulla merkillisiä kertomuksia paikan ja seu-dun entisyydestä.

Hän näyttäisi sinulle kivikokoelmansa, ohjaisi »vanhoille kultakaivoksil-le*, ja kukapa tietää, vaikka »keltakuume* tarttuisi sinuunkin, sillä kieltää ei voine, ettei matkasi suunnalla olisi päivän valoon saattamattomia aar-teita.

Kiihkeämpänä jätät Juustoniemen. Kuljet vanhojen, tutkimattomien hau-tojen ohi, yli pahasisuisen Torassiepin, pienen kannaksen poikitse iha-nan alppijärven, Vuontisjärven rantaan. Jos nouset lähivaaralle, näet tunturijonon häipyvän sekä pohjoiseen että etelään.


Ympärilläsi on luonto miltei koskematonta muinais-Lappia, seutua, jota on ajateltu kansallispuistoksi. Matkaa on vielä jatkettava Vuontisjärven pohjoisrannalle. Sinne kuljet joko länsirannan vaaran lakea tai veneellä
järven ylitse. Täällä on metsäkämppä sypressi-kuusien alla. Siinä olisi hyvä leiriytyä tunturien välittömään yhteyteen. Kalastajaa varmaankin innostaisi jäädä, sillä järvi on kuulu komeista mullosistaan ja sammaltuk-kaisista hauistaan, mutta kuitenkin kehoittaisin vielä eteenpäin Orotus-keroa kohti ja ennen sen nousua pyrkimään kuivia maita Laukukeron ja Himmelriikin väliseen kuruun.

Siinä aivan puurajassa, kirkkaan puron partaalla on maailman ihanin lei-ripaikka. Siihen pystytät telttasi. Alempana on kuivaa polttopuuta yllin-kyllin, purossa vettä ja pieniä herkullisia purolohia. Aliasi, edessä kuin lentokoneesta valokuvattuna on kulkemasi suunta kauas aina Yllästun-turin taakse, lännessä rajajoen takaa siintävät Ruotsin tunturit, ja kun ylemmäksi nouset, näet Kittilän, Sodankylän kairat, Maaselän huiput, Ounastunturhi huippujonon ja kauaksi Suomen »käsiarteen« saakka.

Mikä liekin alasi, nyt tarjoutuu kylliksi ainesta huomiontekoihin. Tunturi-kasvillisuus, linnut, vnorilajit, joka silmänräpäys vaihtuvat värit ja varjot, hyönteiset, perhot ja tunturijärvien moniväriset raudut ja tammukat. Saattaapa vastaasi tulla kesäinen porotokka tai yksikseen palkiva härkä. Enpä kerrokaan enempää.

Mainitsen vain, että idän puolella on rauduistaan mainio Pallasjärvi, Pal-laskeron alla autio talo kummallisine rakennusjäännöksineen, jotka sin-ne on jättänyt eräs skotlantilainen erakkoinsinööri. Etelästä vilkkuu Muo-nion kala-aitta, siioistaan kuuluisa Jerisjärvi. Siellä on yhtä vanha kuin Muonion ensimmäinen asukas kalasaunoista muodostunut »Suljukau-punki«.

Saarissa on tutkimattomia asutusjätteitä ja "hautoja. Mutta mitenkä pa-luu? Mielelläsi et kulje vanhoja »keinoja«. Voit mennä kairan poikki Kit-tilään ja sieltä autolla Rovaniemelle. Luulen kuitenkin, että tunturit ovat sinut valloittaneet, silloin kävelet kerolta kerolle koko maailma jalkaisi al-la Ounaan Pyhätunturille ja laskeudut sieltä Enontekiön kirkonkylään Hettaan, josta joko autolla Tornioon tai veneellä Kittilään tai uudelle retkelle näkemään ja oppimaan Saamemaan oman nomaadikansan ai-nutlaatuista elämää.

Jerisjärvellä v. 1929: Kumpikin vene etenee omaan suuntaansa. Oikealla on Salkon ja Purasen kenttärannat. Kuva: Ilmari Manninen. / Museovirasto.

Jerisjärvellä v. 1929: Nuotan poven tullessa lähelle, tarvotaan usein ja porskuttamalla. Kuva: Ilmari Manninen. / Museovirasto.