J. Ahola. / 20. 4. 1926. Nuori Voima no 8.

Uusia uria retkeilylle.


Hetta-Pöyrisjärvi.


Hetta, Enontekiön kirkonkylä on Länsi-Lappimme pohjoisin postiauton ja puhelinlinjan päätekohta. Automatka Muonio — Hetta, noin 76 km:n tai-val, on yhtämittaista nousua mitä parhainta maantietä. Ylä-Muonion ”ringulle” merkitsisin vasta Lapin rajan, sillä siitä luonto alkaa muuttua karummaksi, ylätasangot kantavammiksi, vuomat laajemmiksi Lapin rannattomiksi aapoiksi. Kuusi käy harvinaisemmaksi, Palojoessa kuusi-metsä on jo takanasi, mänty tulee oksaiseksi ja maaston peittää puhdas jäkälistö.

Välillä vilahtelee järviä, jokia, kuuluu koskia, näkyy vaaroja, tuntureita, kunnes oikealla on kaunis Muotkajärvi, heti Ounasjärvi, ja autosi eteen ilmaantuu pieni kellertävä kirkko valkoisine pappiloineen. Olet Hetassa, todellisen Lapin elämän liepeellä, maamme viimeisten jutaavien saamelaisien kirkonkylässä.

Hetta 1920-30-luvulla. Kuva: Esko Mäntyvaaran albumista.

Matkalla Pöyrisjärvelle. Porolla ja kärryillä on viime aikoina alettu ajaa. Pikku-Iisko Näkkäläjärvi Hetan vanhan pappilan edessä.

Hetassa kannattaa käydä kirkon muinaismuistoja katsomassa. Ympä-ristössä ”maailman lopussa” on Jyppyrä, josta koko seutu on katselta-vanasi. Kahdeksan kilometrin kävelyllä kuivia maita pääset Ounaan Py-häkerolle. Olet silloin yli 600 metriä korkealla.

Näkymä Jyppyrältä 1930-luvulla. Taustalla Ounasjärvi. Kuva: Tarja Ylitalon valokuva-albumista.

Mutta matkasi on sinne, missä Näkkälän-Lappi palkii. Matkaa on sinne 50 km, suoraan kenties vähemmän. Sitä suuntaa voit palata, Matkava-rustusten ei tarvitse olla suuria. Jos tyydyt siihen, mitä perillä annetaan, et ota mukaasi kuin sen verran, mitä kahden päivän menomatka ja sa-ma aika paluuseen vaatii.

Jos luulet olevasi ”rantturuokainen”, hikoile sitten selkäreppuimesi 50 ki-lometriä. Minä en ottaisi kuin pari leipää, kahvikamppeet ja maitopullon ja perillä turvautuisin liskunaksen Anni-Marin täysihoitoon.

Ensimmäisen päivän matka on Näkkälään. Maasto on kuivaa ylätasan-koa, ja välillä on autiotupa, jossa kahvistelet. Opasta ei matka kaipaa. Vähän vaikeampaa on osata kiertää Näkkäläjärven pitkän lahdelmat joutumatta johonkin niemeen kuin nuotanperään. Mutta kun jo kaukana järvestä käännyt vasemmalle ja pysyttelet verraten korkealla, vältyt vaarasta ja pääset taloon.

Mene sitten rannan puoleiseen taloon Hukka-Salkon luokse. Jos saapu-misesi tapahtuu iltayöstä, miltei uskallan panna veikkaa, että ystäväni Hukka-Salkko on tauroon keitossa. Silloin saat elämässäsi ensi kerran herkkua, jota Etelä-Suomi ei tarjoa: Lapin tauroa siikaa ja tammukkaa kuukastikkeen kera ja mustaa kahvia päälle, jollei jo vihdoinkin olisi Hukka-Salkon lehmä poikinut.

Elli Maria Näkkäläjärvi tulossa aitasta käsissään leipä v. 1955. Kuva: Vilppula Hilkka. / Museovirasto. / finna.fi

Hukka-Salkko.

Jos Hukka-Salkon luottamuksen olet saavuttanut, saat kuulla tietoja syviä, miten jokihauen maksasta näkee koko kesän sään, miten revon-tulet saadaan pimeässä tietä näyttämään, ja paljon muutakin hän osaa ja tietää. Joiunkin hän sepittää ja laulaa kuin tyhjästä.

Syötyäsi on paras käydä levolle heinien päälle Hukka-Salkon luhta-ait-taan, sillä edessäsi on seuraavana päivänä vaikeanlainen matka Raas-kaltion kautta Pöyrisjärvelle.

Matkan Raaskaltiolle ja siitä Termisvaaran alle pääset veneellä. Vene-matkaa suosittelenkin. Saat kulkea pienien järvien ja jokien kautta Näk-kälän-Jussin kodalle. Silloin vasta tapaat ensimmäiset jutaavat lappa-laiset, näet ensimmäiset kodat ja saat lähemmäs tusinalta pörrökarvai-sia koiria ärean tuliaistervehdyksen.

Jos sattuu olemaan puolenpäivän aika, näet pitkän elävän nauhan las-keutuvan Jerstitunturilta alas. Se on tuhatpäinen porotokka, joka tulee Raaskaltiolle juomaan. Siinä on katselemista, kuvattavaa ja kyselemistä, mutta viekin oikeat tiedot etelään porojen kesäisestä elämästä.

Lapset rakentamassa leikkikotaa Pöyrisjärvellä. Kuva: Paulaharju Samuli. / Museovirasto. / finna.fi

Kauan et saa viivytellä Jussan kylässä, jos illaksi aiot ehtiä matkasi pää-hän. Nyt on paras ottaa opas, Termisvuaran ylitse Pöyrisjärvelle asti, sil-lä järven läheinen maasto on vaikeanlaista pitkien lahtien ja rimpijänk-kien vuoksi. Termistunturin korkeimmalla, kohdalla kulkee Norjan ja Suo-men välinen raja.

Voit siis käväistä ulkomaalla ilman passia ja tullitarkastusta. Sieltä saat kiikarilla katsella kauas Norjan ikilumessa hohtavia tuntureita, sanotaan-pa lännestä itse Haltiatunturinkin näkyvän. Idässä on matkasi päämää-rä. Autius ja tyhjyys henkii vastaasi. Ei puuta, ei asuntoa, vain jänkkiä, vuomia, moreenitievoja, lentohiekkaharjuja, laguunimaisia lahtia, satoja autiorantaisin järviä ja jokia.

Vasta kaukana siintävät tunturit ja nekin alastomat. Vain pilvien varjot liikehtivät ja sinun pieni retkikuntasi, joka kuitenkin mitättömänä häipyy näkymättömäksi tähän alkuvoimaiseen tyhjyyteen. Tuskinpa muualta Suomesta taiteilija tai kirjailija enää löytäisikään todellisuudesta sekä luonnon että asukkaiden alkukulttuuria. Täältä sen tapaat ja verraten läheltä sivistyksen viimeisiä saavutuksia: autoa ja puhelinta.

Sinä usein siitä kuvittelet ja mielesi palaa sitä hakemaan kaukaisista maista. Et tiedä, että omasta maasta sen löydät, Enontekiön tuntureilta. Suuri ei ole luonnonlasten joukko, joka Pöyrisjärven vuonomaisen Kossijärven rannalla loue- ja turvekodissaan ja kolmessa hirsitupases-saan asustaa parikymmentä henkeä. Heidän ”väärtiksi” sinun on pääs-tävä, jotta heidän elämänsä ja luonnon-sielunsa avautuu sinulle ymmär-rettäväksi.

Et arvaakaan, mitä kauneusarvoja löydät! Mutta muistakin: älä loukkaa-valla puheella, älä raa'alla pilalla, älä heidän elämäntapojaan halveksi-malla ja heidän antiaan hylkimällä tee itseäsi vieraaksi. vaan pyri ystä-väksi, lähde paimenien kanssa paimentamaan tunturien ylvästä karjaa ja lähde kalakumppaniksi isännällesi. Silloin paimentulen ääressä tai ”väärtisi” kanssa tauroa keittäessä aukeaa kertomuksiin luonnonlapsen sielu, luottavana hän puhuu menneitä ja nykyisiä, ja sinä saat viettää mielestäsi häviämätöntä juhlaa salaperäisessä Saame-auringon punai-sessa maassa.

Vilkunan tupa, jonka oikea pää on Syväjärven perheen. Pöyrisjärvellä.

Pois lähtöäkin on ajateltava. Jos et Hetan kautta palaa, jatka kulkuasi itään. Peninkulman päässä ovat lisakki-vainajan lapset Kalkujärven ran-nalla, siitä taas idempänä liskon-Jussan ja Maggain kylät.

Täältä laskeudut Ounasjokivarteen, menet Kittilään ja olet taas postiau-ton lähtökohdassa. Kolmaskin suunta olisi painua entistä Lapin valtatie-tä, nyt sammaltunutta ”keinoa” Inarinjoelle, Tenolle, Utsjoelle, Petsa-moon ja Inariin.