Erkki Hynynen. / Suomen Kuvalehti 1935.
Uutisraivaajan taiteilijaurasta

Taiteilija Einari Junttila perheensä keskellä.

Onkos piippu tukossa? Taiteilija työmaalla.

Taiteilijan viehkeä äiti (nuoruudenkuva).

Taiteilijan isä, kanttori Samuel Junttila.

Keväthankia. Taiteilija: Junttila Einari, 1944.

Kesäinen näköala Kittilän kirkonkyläsiä, taustatta Levitunturi, joka eri vuodenaikoina ja eri valaistuksissa on innoittanut Einari Junttilan maa-laamaan satoja harjoitelmia ja tauluja.

Junttilan lapsuuden koti Kittilässä. Nyttemmin palanut.

Viittatie. Taiteilija: Junttila Einari, 1944.
Mutta sisäinen tuli ei sammu. Suurimmat vaikeudet kovalla työllä sivuu-tetaan ja uusi talo rakennetaan. Tauluja tulee yhä vieläkin. Niitä jaetaan myytäviksi suurimpiin kyliin Lapissa, kirjakauppoihin, sekatavarapuotei-hin ja minne vain. Myös järjestetään näyttely rahamiesten liikepaikka-kunnalle Rovaniemelle, mutta julkisen sanan ja paikallisten arvostelijain "puhveista" huolimatta menestys on heikkoa, ts. tauluja ei mene monta-kaan kaupaksi, vaikka hinnat ovat mitättömiä. On kuitenkin niitä, jotka luottavat Einarin lahjoihin ja jo saavutettuun taitoon.
Iso taululähetys pakataan laatikkoon ja lähetetään viimeisenä yrityksenä eräälle pääkaupungin tunnetulle taidemesenaatille ynnä pitkä, selittelevä ja pyytelevä kirje. Tulokset tästäkään eivät ole paljon minkäänlaisia. Tau-lut tulevat takaisin ylimalkaisin, liikemiesmäisin arvosteluin. "Nimeä" ei saada, ja menestyksen maille johtavan polun portti näyttää nyt lopullisti sulkeutuvan yksinäisen, kauniitai kyjä näkevän tunturivaeltajan tiellä.
Mutta ei. Juuri kun hän itsekin on kadottamaisillaan uskonsa ja painu-massa massojen sekaan nimettömänä, tuntemattomana, tuleekin arvo-valtainen, rohkea löytäjä Saksasta asti, ja portit aukenevat ulkomailta kotimaahan päin. Einari Junttilan taulujen kohtalo tuo mieleen vanhan kauniin runon itäisen maan Amrun kauniista kivestä, joka sittemmin kek-sittiin timantiksi ja asetettiin kuninkaan kruunuun.
Einari Junttilalla on vielä miehuuden parhaat vuodet edessään, sillä pe-lastus tapahtui kuitenkin ajoissa. Hänellä on myös vielä kehittymisen mahdollisuudet. Ei liene väärin asettaa toivomusta, että Suomen kansa antaa nyt tälle tunturimaan hiljaiselle, vaatimattomalle miehelle tilaisuu-den aineellisista huolista vapaana, riittävän kauan kehittää taiteensa ulkonaisia keinoja vielä siinä mikä kehitystä ehkä kaipaa.