Niin on muidenkin suomalaisten tehnyt jo monena kesänä ja he ovat pa-kanneet laukkunsa ja matkustaneet- Parisiin.- He ovat suunnitelleet la-pinmatkan jo valmiiksi: sitten mennään autolla Ivaloon ja sieltä jalkasin Utsjoelle, matkalla kalastellaan, asutaan teltoissa ja - haastatellaan lap-palaisia ja, ja ... Ja kun kesä on tullut ja kärpäinen ja loma, niin ollaan Pariisissa. Sillä Lapissa kuuluu olevan niin paljon lunta vielä, ja sääskiä ja jätkiä ja voi kauheaa...Ei mennäkään - Pariisi on mukavampi. Ja niin sitten hikisinä poljetaan Pariisin katuja, jotka ovat kivillä lasketut. Mutta jalkamatka kuin jalkamatka Menneenkin talven kuluessa on ainakin tu-hatyksi päätä ajatellut Lappia, Petsamoa. Mutta nyt lähestyy jo taas ke-sä ja lähdön aika ja katumisen aika. Juuri näitä heikkoja ja katuvaisia tahtoisin minä vahvistaa ja lohduttaa.
Olenpa tullut käyneeksi siellä, missä lienen vaeltanut Ruijanrannoilla, kulkenut ja ihmetellyt niin kuin etelän tollikko tekee. Ja tullut huomaa-maan ettei yhden kesän kulkemalla voi ihminen vielä niin oudosta maas-ta kuin Lappi tietää mitään. Ei yhtään mitään. Senpä vuoksi onkin haus-ka opettaa teitä muita. Siitä on niin helppo kirjoittaa, josta ei itse mitään tiedä.
Rovaniemelle on mentävä ensinnä. Se on jo Lapinporstua ja sinne me-nee rautatie. Sieltä eteenpäin pääsee Suomen valtion hyvässä postiau-tossa, joka kerran nytkähtää ja sitten kulkee vakaasti kuin erämaan pro-feetta. Rovaniemeläiset olivat ihastuneita tähän kameeliensa vakavuu-teen. He väittivät, että kun he Rovaniemellä panivat konjakkipullon posti-auton lattialle, niin pullo seisoi vielä Jäämerellä.
- Jaa, että oliko se konjakkikin pysynyt pullossa, kysyimme me, matka-toverini ja minä. Mutta he sanoivat, että eipä pidä mennä persoonalli-suuksiin. - Lystiä herrasväkeä!
Me käytimme tilaisuutta hyväksemme ja kysäisimme että kuinka siellä Lapissa oikein parhaiten pärjäisi, tällainen tavallinen ristitty.
-Jo vain! Kyllä siellä pärjää kun on vain ruokalystiä ja unilystiä.
Ähäs, jopas onnesti! Sillä mitään muuta lystiä ei tässä elämässä ole vie-lä ollutkaan. Nimittäin tällä meidän perheellä.
Sovankylä on jo aikoja jätetty taakse. Nyt tullaan Ivaloon, jossa matkai-lijayhdistyksellä on maja. Majassa taisi ruoka olla hyvää, koska muistuu vieläkin mieleen, että se oli kovin kallista. Meiltä pusertui hiljainen huo-kaus, kun maksun aika tuli ja tämän huomasi automme kuljettaja Antti Salminen, ihmistuntija. Antti sanoi, että:
- Mennä kesänä täällä oli muutampia tsekkeja, mitä lienevät olleet yli-oppilaita tai muita lurjuksia, niin kuin tekin ja ne ne vasta poikia olit. En-siksi ne söivät, että napa naukui ja sitten ne karkasivat tunturille. Mutta kii ne otettiin ja rahat pois!