Hakkapeliittan joulu 1931.


Vanha, nyt jo osittain käytännöstä hylätty poroaita.

Erämaan autio kämppä, joka voi tuntua hotellilta joskus.

Harmaat honkakankaat ja jylhät tunturit tarjoavat kyllä jäkälää. Mai-sema Pallastunturilta
Nyt oli tarpeen pakolaisia varten oma, heille erikoisesti sopiva huoltotie ja avustusjoukko pohjoisimmassa Suomessa, kun etelämpänä tiet olivat tukossa. Silloin lapin kruunaamaton kuningas, Kaleb Savukoski (nyt jo vainaja) ryhtyi koko tarmollaan pakolaisia avustamaan. "Savuherra", ku-ten häntä yleisimmin kutsuttiin, mobilisoi avukseen lähiseutujen poro-miehet ja palkkasi pohjolan jätkiä avustustyöhön oppaiksi, joten hänellä oli suurehko joukko, "Savuherran kaarti", lopulta apunaan. Alkuaikoina (v. 1915) oli apulaisia vielä vähän, joten jokaiselle pakolaisjoukolle ei riit-tänyt opasta. Tällöin Savuherra lähetti heidät mainittua poroaitaa myöten edelleen ja kirjoitti pakolaisten mukaan "Lapin kuninkaan passin", jonka sanamuoto oli useimmiten: "auttakaa näitä" tai "näitä on autettava". Jo-kaisen "passin" hän varusti vielä omalla nimikirjoituksellaan. Siten pako-laiset poroaidan suuntaa taivaltaen poromiehen tavattuaan ja "passin-sa" esitettyään saivat muonavaroja eteenpäin matkatakseen. Tuomikos-kelle saavuttua oli mukava oikaista kankaiden yli kohti Muoniota, jonne pääsi Kittilän-Muonion välistä ikivanhaa ratsutietä myöten ja sieltä edel-leen melkoisen helposti Ruotsiin

Lapin talot olivat ihania keitaita pakolaisille. Kuva Kittilästä.

Savukoskelta: Sau-Herran eli Gabriel (Kaleb) Savukosken talo v. 1934. Kuva: Mikkola, Erkki. / Museovirasto.