Airo. / Puna-apu 1933.

Vankeja vapauttamassa

Muistelma v. 1917-18.


Illallinen oli katettu vanhanaikaisen pohjalaisen tavan mukaan.
- Ei muuta kuin astukaa pöytään, kuului pyylevän emännän käsky.

Samassa kilahti puhelin viereisessä huoneessa, joka oli Suomen saha- ja metsätyöläisten liiton Pohjolan piirin kanslia. Puhelin soi uudestaan. Santtu hyppäsi puhelimeen.
- Halloo. Halloo. Mistä puhutaan?
- On. Santtu on. Mitä siellä on tapahtunut?
- Mistä? Rovaniemeltäkö?— Poliisejako? Keitä ne ovat?
- Keitä? Sammatti! Ketä muita?
- Korhonen, Gutzeit, Kurikka. Vai niin. Mitä te aiotte niille tehdä?
- Meistäkö? Mitä meidän niille pitäisi tehdä?
- Työväen neuvostoa ja kaartin esikuntaa on vaikea saada koolle. Nyt-hän on joulunaattoilta ja jokainen on juhlimassa.

- Meitä on täällä kolme: minä, Forbus ja Kalle.
- Todellako? No, hyvä on, tullaan.

Santtu laski puhelintorven paikoilleen ja tuli luoksemme.
- Mitä siellä oli asiaa? kysyi Ville.
- Rovaniemen punakaarti on vanginnut viisi lakossa olevaa Oulun polii-sia, jotka ovat olleet Kittilässä tutkimassa kruununvouti Sandströmin murhajuttua. Poliisit olivat siellä vanginneet kaksi työläistä, Vettasen ja Lehtisen. Nyt rovaniemeläiset ovat tuoneet ne poliisit tänne. . .
- Missä ne poliisit nyt ovat?
. Työväentalolla, ja nyt olisi saatava Työväen neuvosto ja Punakaartin esikunta koolle neuvottelemaan mitä niiden kanssa on tehtävä
- Mihin ne poliisit panivat Vettasen ja Lehtisen?
- Ovat vanginneet ja panneet Kittilän kihlakunnan vankilaan.
- No, lähdetään sitte talolle.
- Mutta syökää nyt ensin, hätäili Kirsti-emäntä.
- Ei jouda syömään. Syömme sitten kun tulemme talolta takaisin.
- Onpas niillä nyt hätä, kun ei ole aikaa edes syödä, tuumaili Kirsti.

Lähdimme työväentalolle. Santtu soitteli sieltä puhelimella eräille tove-reille ja vähän ajan kuluttua kokoontuikin Ellen, Hugo, Veikko, Frekke, Jussi ja Ida. Moisalan Frekke teki heti ehdotuksen, että lasketaan poliisit kotiinsa — joulua viettämään.
- Ei tehdä sitä - tuumaili Hugo. Jos ne lasketaan menemään, niin työ-läisjoukko nostaa siitä melun.

Pienen neuvottelun jälkeen päätettiin poliisit lähettää Rovaniemelle ta-kaisin siksi aikaa kun Vettanen ja Lehtinen ovat vapautetut Kittilän kihla-kunnan vankilasta.
- Mutta kuka lähtee viemään niitä Rovaniemelle? kysyi Santtu.
- Viekää te ne takaisin, tuumaili Frekke rovaniemeläisille.
- Me olemme täyttäneet Rovaniemen punakaartin määräyksen, tuoneet ne Ouluun, ja te saatte tehdä nyt mitä haluatte. Takaisin niitä emme vie, sanoi Kauppinen päättävästi.

Tuumittiin ja väiteltiin tuokio. Ei tuntunut olevan halukkaita.
- Jos saan pari miestä mukaan, niin lähden, sanoin, ja nousin ylös.
- No, ne sinä saat, sanoi heti Veikko, meni juhlasaliin, jossa oli parhail-laan jouluiltamat, ja lähetti sieltä kaksi miestä.

Lähdimme, ja aamulla olimme Rovaniemen miliisilaitoksella, jonne jätim-me poliisittoveri Pekkalan haltuun. Lähetin oululaiset takaisin ja esitin Pekkalalle, että olisi saatava Rovaniemen esikunta kokoon ja saatava kolme miestä mukaan Kittilän retkelle. Pekkala järjesti vahdit miliisilai-toksella ja ryhtyi hommaamaan punakaartin esikuntaa kokoon. Vähän ajan päästä olikin muutamia miehiä koolla.

Sukesi keskustelu Kittilän kihlakunnan vankilassa olevien toverien va-pauttamisesta.
- Minä vastustan voimakeinoilla vapauttamista tuumaili kauppias Räty. Rädyn kannalla oli myös saapuvilla ollut Komulainen.
- No, ei niitä rukoilemallakaan sieltäirti saada, sanoi vähäsen kiivastu-neena Pekkalan Leo.
- Tässä ei ole aikaa nyt kiistellä tästä kysymyksestä, antakaa pari tai kolme miestä mukaan, niin lähdetään.
- Käskekää Franssu, Niilo ja Heikki tänne sanoi Kaarlo Kurki,

Rovaniemen punakaartin päällikkö.Transsi, Salmelan Heikki ja Huovisen Niilo saapuivat.
- Pojat, onko teillä sukset kunnossa?
- On, kuului vastaus.
- Onko tiedossa vielä yksi pari hyviä suksia?
- On.
- No hommatkaa ne tänne ja minä määrään teidät tämän toveri Airon käytettäväksi.
- Hyvä on, ymmärrämme.
- Lähdemme kahden tunnin perästä Kittilään. Käykää nyt syömässä en-sin ja tulkaa sitten suksinenne tänne ja tuokaa sukset myös minulle, se-kä varatkaa itsellenne vähän kättä pitempää, puhelin pojille.

Pojat lähtivät. Esikunnassa keskustelimme hetkisen tilanteesta. Pekkala haukkui Oulun punakaartin esikunnan pataluhaksi, saamattomaksi ja re-visionistiseksi. Sai siinä osansa sos.dem puolueen puoluetoimikuntakin suurlakon lopettamisen johdosta.

- Jos meillä olisi aseita, niin me lähtisimme täältä Rovaniemeltä ja teki-simme puhdasta jälkeä, emmekä aikailisi.

- Pitää tiedustaa punakaartin pääesikunnalta eikö sieltä käsin saisi asei-ta tänne Pohjolaan tuumailin minä.

- Sähkötimmehän me tov. Aaltoselle toissa päivänä. Saimme vastauk-seksi, että "ei sitä vallankumousta Rovaniemellä tehdä, vaan se tehdään Etelä-Suomessa", ja tässä sitä nyt sitten ollaan, meillä on vain kaksi-kymmentä torrakkoa, siinä haulikot ja kaikki mukana ja kyllä siitä yhteen-otto varmasti tulee jutteli Kurki.

- Sillä porvarit varustautuvat ja tulevat yhä hävyttömämmiksi.

- Joko lähdetään? kuului samassa oven raosta Huovisen Niilon ääni.

- Lähdetään vaan, sanoin, ja niin sitä lähdettiin painelemaan kohti Kitti-lää lumen takeltuessa suksen pohjiin.

Kolmekymmentä kilometriä hiihdettyä, illan jo pimetessä poikkesimme yöpymään erääseen torppaan. Edessämme oli vielä satakaksikymmentä kilometriä pitkä taival. 27 päivänä joulukuuta päätimme kuitenkin olla Kittilän kirkolla. Seuraavana iltana yövyimme Alakylän kievariin, jossa kievarin isäntä - kuusikymmentävuotias pappa - päivitteli "näitä aikoja" ja tuntien ennestään minut, tuumaili, että;

- Teillähän se nyt on valta pidättää ja päästää. Kai te nyt päästätte sen Vettasen ja Lehtisen pois vankilasta. Mutta päästäkää se Puurunenkin, eihän se ole muuta rikosta tehnyt kuin vähän väärentänyt rahaa.

- Puurusen kanssa meillä ei ole mitään tekemistä. Puurunen vastaa asianomaisille oikeuselimille teoistaan, juttelin ukolle.

Kruununvoudin virkatalo Kittilässä v. 1913. "Ent. kruununvoudin virkatalo Kittilässä päätetty ostaa kunnalle. Kittilän kunnanvaltuusto on päättänyt lopullisesti ostaa kunnalle Toivola-nimisen entisen kruununvoudin virkata-lon. Kauppasumma on 144,701 mk. Virkatalon päärakennus käsittää kuusi huonetta. Muista rakennuksista mainittakoon makasiini ja navetta Tilan maiden pinta-ala on ne in 300 hehtaaria. Kittilän kunta tulee Toivo-laan perustamaan kunnalliskodin, jota varten kunta jo on saanut lainan valtiolta " Teksti: Uusi Suomi 1926.

Kittilän kirkonkylä v. 1929.

Seuraavana päivänä poikkesimme Kalliokosken(* asunnolle. Kalliokoski oli Lapin työtätekevän väestön huomatuin mies. Keskustelimme asiasta. Kalliokoski kertoi edellisenä iltana Kittilän kirkolla olleen kansalaisko-kouksen. Siellä oli vaadittu Kalliokoskea ryhtymään toimenpiteisiin Vet-tasen ja Lehtisen vapauttamiseksi. Hän oli käynytkin uuden kruununvou-din ja nimismiehen luona keskustelemassa, kuitenkin ilman tuloksia. Ja väkivaltaista vapauttamista hän pitää laittomana. Kansanedustajana hän ei halua lähteä laittomuuksien tielle.
- Enkä pidä suotavana sitä, että tekään ryhdytte voimakeinoin vapaut-tamaan vankeja, jotka kyllä vapautuvat, kunhan asia on selvinnyt, niin minulle vakuutti nimismies ja uusi kruununvoutikin lopetti Kalliokoski kertomuksensa.
- Pidätkö sinä Vettasta ja Lehtistä rikollisina, tai pidätkö sinä rikoksena yleensä kruununvouti Sandströmin ampumista? kysyin Kalliokoskelta. - No en nyt osaa oikein tarkalleen sanoa, mutta olisi se saanut jäädä tekemättäkin vastasi Kalliokoski.
- Mutta ota huomioon, että työläisjoukko oli ahtaassa pihassa, josta ei , ollut kuin yksi uloskäytävä, ahdas portti huoneiden välissä ja kruunun-vouti ampua paahtaa verannalta lasioven läpi sen kunkerkiää. Ei siinä ollut muuta mahdollisuutta kuin vastata tulella tuleen, selostin Kallio-koskelle.
- Niin, onhan se niinkin, mutta en minä kumminkaan sitä tekoa hyväksy, intti Kalliokoski yhä edelleen.
- No pojat, meidän on lähdettävä! Etkö lähde mukaan? kysyin Kalliokos-kelta, johon sain kieltävän vastauksen.
*) Ville Kiviniemi.

Matkalla tapasimme toverin, jota kutsuttiin Lapin Lassalleksi. Pyysimme häntä mukaan, mutta ei hänelläkään ollut halua lähteä meidän sakkiim-me.

Saavuimme Kittilän kirkolle. Kohosimme kirkolla olevat "jätkämiehet" (näin kutsutaan pohjolassa tukkityöläisiä) työväentalolle, jossa pidimme kokouksen. Samassa tilaisuudessa perustimme Punakaartin. Illalla pää-timme marssia nimismiehen ja kruununvoudin luo vaatimaan Vettasen ja Lehtisen vapauttamista. Hetken kuluttua lähdimmekin liikkeelle aseistet-tuina, kenellä haulikko, kenellä hirvipyssy, kenellä kirveitä, kenellä han-koja. Toisia oli joilla ei ollut mitään asetta. Kruununvuodin asunnolla saimme talonväeltä tietää että kruununvouti Lindström oli saanut Rova-niemeltä, tiedon tulostamme ja pötkinyt käpälämäkeen.

Marsimme nimismies Auliksen asunnolle. Sama juttu, nimismiehen pal-velija ilmoitti nimismiehen lähteneen aamulla, eikä tiennyt minne. Ympä-ri käännös ja niin marssimme Kittilän kihlakunnan vankilan portille, jossa kolkutimme porttiin, että portti paukkui. Portin takaa kysyi hätäytynyt ää-ni:
- Keitä siellä?
- Meillä olisi vankilan vahtimestarille asiaa huusin kovalla äänellä.
- Heti kutsun vahtimestarin kuului vastaus.

Odotimme vähän aikaa. Ei kuulunut mitään. Väkijoukko nosti kovan me-lun. Kuului huutoja;
- Hei vahtimestari Hannula! Hei Hannula! Tule joutuin tänne tai me mur-ramme portin.

Jonkun ajan kuluttua kuuluikin vahtimestarin ääni:
- Mitä olisi asiaa?
- Me haluaisimme jutella vahtimestarin kanssa niinkuin ihmiset keskuste-levat eikä portin takaa huusin Hannulalle.
- En minä laske sisälle ilman kruununvoudin tai nimismiehen lupaa. He ovat kieltäneet minun laskemasta vankilaan ilman heidän lupaansa, vas-tasi Hannula.
- No siinä tapauksessa me murramme portin. Meillä on kirveitä mukana ja silloin puuaita ja puuportti, vaikka ne olisivat kuinka korkeita, ovat pian palasina vastasin Hannulalle.
- Väkivallan edessä minä taivun. Itsepähän vastaatte teostanne. Valitkaa pienempi joukko, jonka kanssa minä keskustelen vastasi Hannula.
- Meitä on kuusi miestä jotka tulevat sisälle. Toiset jäävät portin ulkopuo-lelle.

Portti aukeni ja astuin sisälle Franssun, Heikin, Niilon, Abiel Vuomajär-ven ja Raution kanssa. Vaadimme, että Vettanen ja Lehtinen heti vapau-tetaan, tai muuten me vapautamme heidät itse, esitin Hannulalle vaati-muksemme.
- Jos te kuittaatte vankilan päiväkirjaan, että olette vapauttaneet Vetta-sen ja Lehtisen niin sitten minä lasken ne vapaiksi. Minä vapaudun siinä tapauksessa edesvastuusta jutteli Hannula.
- Tuokaa päiväkirja tänne!

Päiväkirja tuotiin ja minä kirjoitin siihen;"Oulun läänin työväen neuvoston jäsenenä ja Kittilän työväen kokouksen valtuuttamana vapautamme to-verit Vettasen ja Lehtisen Kittilän kihlakunnan vankilasta joulukuun 28 p:nä 1917." Kirjoitin nimeni alle ja varmuudeksi kirkirjoitti siihen vielä pari toveria nimensä.

Oulun läänin työväenneuvostolta meillä ei ollut kyllä mitään vapauttamis-valtuuksia ja Ouluun mentyä, johon minut sähkösanomalla kahden päi-vän kuluttua kutsuttiin, sainkin sitte Vuorion Santulta aikamoisen ripityk-sen teosta, jota Oulun läänin työväenneuvosto ei hyväksynyt.

Vettanen ja Lehtinen vietiin vankilasta riemukulussa työväentalolle, jossa pidettiinkokous.

Seuraavana päivänä alkoi punakaarti harjoituksensa. Kävimme pienem-män joukko-osaston kanssa kunnan kokouksessa erään työläisiä koske-van asian johdosta, jonka kunnan papat sillä kertaa nuijivat työläisten edun mukaisesti. Kruununvoudin asunnolla toimitimme myös kotitarkas-tuksen takavarikoimalla Vettasta ja Lehtistä koskevat pöytäkirjat ja viiden kittiläisen toverin vangitsemismääräykset. Toimimme aivan omavaltai-sesti.

Sähköteitse kysyin Rovaniemen punakaartin esikunnan ja Oulun läänin työväenneuvoston mielipidettä. Rovaniemen esikunta vastasi: "Tehkää miten haluatte". Oulunläänin työväenneuvoston kanta on jo edellä mai-nittu.

Aseistimme taskuaseilla myös Vettasen ja Lehtisen. Franssu, Heikki ja Niilo painuivat Leppijärvelle, Kolariin, ottamaan selvää asekuormista, joita Ruotsista käsin kuului kuljetettavan lahtareille. Itse lähdin painu-maan Oulua kohti. Mennessäni perustin punakaartin Kittilän Kaukoseen Kalliokosken kotikylään. Rovaniemellä tein punakaartin esikunnassa selostuksen ja sain esikunnan hyväksymisen toimiini. Samalla päätimme vapauttaa vielä pidätettyinä olleet poliisit, jotka tuumailivat minulle, että "kyllä vielä tulee teidänkin vuoronne". Tähän vastasin samaan henkeen: - Tuskinpa te pidättekään minusta niin hyvää huolta kuin teistä on pidet-ty.

Punakaartit harjoittelivat Kittilän kirkolla,Kaukosissa, Rovaniemellä, Kuo-lajärvellä, Kemijärvellä, Sodankylässä, Tervolassa ym. paikoissa Lapissa ja Peräpohjolassa. Innostusta oli joukoissa, aseita ei ollut ja johtajat py-syttelivät ankarasti laillisuuden tiellä. Hetki oli lyönyt. Vilja oli täysi kypsy-nyt. "Viikatemies kalkutteli viikatettaan" - kirjoitti Oulun työväen lehdessä Riitahuhtan Esa. Mutta olimme saamattomia, elimme laillisuuden har-hoissa. Emme osanneet käyttää tilaisuutta hyväksemme