Veikko Saari:

Hillassa


Enontekiön Hetasta lähdimme v.1962 Ounastunturiin hillaan.


Irja Meronen ja Aarno Oja vaimoineen. Ensi autolla Peltovuomaan ja sieltä edelleen Ounasjoen rantaan. Silloin Ounasjoen yli siinä kohtaa ei ollut lossia eikä siltaa. Aarnella oli kumivene.Vene täyteen ilmaa ja Aar-ne yksin noin 30 metriä leveän Ounasjoen yli.


Köydellä hinasimme venee takaisi joen yli, niin menimme joen yli yksi kerrallaan. Nousimme Ounastunturiin ikivanhaa polkua ylöspäin. Noin kilometrin noustuamme puoliväliin Ounastunturia. Näky sieltä salpasi hengityksen, oli niin kaunista ja mieleenpainuvaa, pientä koivikkoa ja ka-tajikkoa, avaruutta silmin kantamiin. Tunturi nousi loivasti ylös kadoten avaruuteen.


HILLOJA; HILLOJA oli joka puolella, aivan koskematon paikka. Aloimme noukkia tunturin viljaa. Pienessä koivunotkelmassa oli ainakin ison man-sikan kokoisia hilloja.

Minulla oli vain yksi ämpäri, pian sain sen täyteen, toiset jatkoivat aivan kuin vimmassa poimintaa. Minulle riitti. Istuin kelolle ja katselin ja painoin maisemaa mieleeni.

Ilma oli mitä mainioin. Sain moitteita kun istuskelen vain. NYT poimin toisten ämpäreihin.

Kun kirjoittelen tätä ja muistelen, niin monet ämpärilliset ovat vielä poi-mimatta.


Airi Leppäjärvi ja Veikko Saari Pöyrisjärvellä 1980-luvulla. Kuva: Veikko Saari.