Y. H. / Pohjolan Sanomat 1939.

Vuosisatojen takaa.

Peltojärven muinainen lapinkylä. Peltovuoman maanviljelyskylä. Pelto-vuoman käräjät.


Vanhempaan aikaan ennen Suomen eroa Ruotsista, jolloin Enontekiön seurakunta oli lähes kahta vertaa laveampi kuin nykyään, kuului Enon-tekiön seurakuntaan kolme eri lapinkylää: Peltojärven lappi, Suontta-vaaran lappi ja Rounalan lappi.

Peltojärven lappi oli saanut nimensä pienoisesta Peltojärvestä, joka on lähellä Peltovuoman kylää. Suonttavaaran lapin nimi johtui Suonttajär-ven etelärannalla sijaitsevasta Suonttavaarasta kun taas Rounalan lappi oli saanut nimensä muinaisesta Rounalan kirkosta, joka n.1560-1734 on sijainnut rajaväylän länsipuolella noin 11 peninkulmaa Enontekiön nyky-iseltä kirkolta luoteeseen suoraan mitaten.

Näiden lappalaisten liikkuma-alue eli jutokeino oli kerrassaan jättimäi-nen. Heidän elämänsä ei ollut verrattavissa kodin rauhaisaan lämpöön. Heidän asuma-alueensa oli linnuntietäkin mitaten 25 - 30 peninkulman pituinen. S.t.s. että kun he kevättalvella olivat porokarjoineen Enontekiön etelä- ja itäsyrjillä, jopa nykyisen Muonion tai Kittilän puolellakin, olivat he kesällä kesäkuusta elokuun loppuun Norjan rannoilla, Raisin seuduil-la, tai merensaarissa.

Niinpä Peltojärvenkin lappalaiset huhtikuun alkupuolella jättivät talviset asuinsijansa Kittilän ja Muonion rajamailla ja lähtivät jutamaan merta kohti, jonne saavuttiin juhannuskesällä. Taikaisin paluu talvisille olopai-koille alkoi elokuun lopulla. Tammikuussa oltiin jälleen Peltojärven seu-duilla.

Kyllä tosiaankin siinä sai kerrankin lähteä ja kodin hajoittaa!
"Ikäänkuin taivaan lintu,
Mi lentoon luotu on"

Siitä milloin Peltojärven seuduille lappalaisia on osaantunut, ei liene lä-hempiä tietoja. Kaikessa tapauksessa siitä on lopulle neljäsataa vuotta. Vanhimpia tietoja Peltojärven lappalaisista on vuodelta 1563, eli siis noin 375 vuotta sitten, jolloin heitä mainitaan veroluettelossa. Heitä oli silloin 5 verotettavaa ruokakuntaa.

Eräässä lappalaisten verotusta koskevassa todistuksessa 1591 maini-taan niinikään Peltojärven lappalaisia ja että he maksavat veroa ainoas-taan Ruotsille, kun sen sijaan jotkut lapinkylät maksavat Ruotsille ja Ve-näjälle, jopa muutamat lapinkylät sen lisäksi myöskin Tanskalle.

Eräässä verotusluettelossa 1609 mainitaan Peltosjärvellä olevaan 5 verolappalaista (ruokakuntaa), joista neljä maksaa kukin 1 leiviskän ja yksi ½ leiviskää haukia.

Eräässä Westerbottenin läänin maakirjassa 1695 sanotaan Peltojärven lappalaisista olevan veroamaksavia 12 ja että korkein vero on 4 taaleria ja alhaisin 1 taalari. Verovapaita oli 2.

Ruununvouti Anders Hackzellin kertomuksessa Tornion ja Kemin lapin tilasta 6.5. 1738 sanotaan Peltojärvenlapissa olevan 11 verolappalaista.

On tunnettua miten vanhaan aikaan ne vähät asukkaat, joita vuosisatoja sitten näillä pohjan perillä oli harrastivat useinkin tehdä hyvinkin pitkiä kalastus-, metsästys- ja majavanpyyntiretkiä.

Että sellaista tapahtui varsinkin siihen aikaan, jolloin pyytövedet ja met-sät olivat koskemattomat ja pyyntimahdollisuuksia oli lähelläkin, tuntuu omituiselta että tuollaisia retkiä tehtiin hyvinkin pitkien matkojen pää-hän. "Lähdettiin merta etemmäksi kalaan". Sellaista kumminkin usein ta-pahtui.

Niinpä esim. hartolalaiset tekivät kalastusretkiä Paittasjärvelle saakka, joka sijaitsee Muonionjoen länsipuolella, Palojoensuun kylän kohdalla. Ylitornion rahtulaiset kulkivat kalastamassa Muonion Jerisjärvellä, siis yli 20 peninkulman päässä.

V., 1581 valittavat Peltojärven lappalaiset, että "Tornion talonpojat Ma-tarengin kylästä" ovat tunkeutuneet majavan y.m. pyyntöön Peltojärvelle y.m. sikäläisille järville ja pyysivät kuninkaan suojelusta tuollaista vallat-tomuutta vastaan. Valituksen mukaan tuo vallattomuus oli niin suuri, että matarenkiläiset estivät lappalaisia pyytämästä omissa vesissään.

Jaakko Fellman, joka tästä kertoo, otaksuu, että nuo Matarengin talon-pojat olivat ehkä pirkkalaisverottajia, jotka varsinkin siihen aikaan olivat hyvinkin väkivaltaisia, lappalaisten "kiusanhenkiä", ja joita Matarengis-sakin tiedetään asustaneen.

Peltovuoman kylän asukkaita v. 1901. Kuva Emil Sarlin. / GTK.

Peltovuoman pikku tyttöjä v. 1921. Kuva: Paulaharju Samuli. / Museovirasto.

Kiintonaisen asutuksen historia Peltojärven seuduilla on ainakin toista sataa vuotta nuorempi kuin lappalaisten. On siitä kuitenkin yli kaksi vuo-sisataa kun ensimmäinen uudistalo näille seuduin syntyi, josta sitten ai-kojen kuluessa on kasvanut Peltovuoman kylä.

Peltovuoman kylä on Enontekiön huomattavimpia kyliä. Nimensä kylä on saanut siitä, että sitä useilla suunnilla ympäröivät suot eli vuomat. Ruu-nunvouti Anders Hackzell sanoo edellä mainitussa kertomuksessa 1738 "Peltojärven kylässä" olevan yksi uudistalokas, nimeltään Pekka Pekan p. Eeva (Eira), josta kylän keskeisin talo, Eiran talo, on nähtävästi saa-nut nimensä. Eiralla oli jo silloin 4 lehmää. Kylvömäärä oli vain puoli tyn-nyriä.

Tarkempaa tietoa siitä, milloin mainittu Eira uudistalonsa puuhiin ryhtyi, ei ole. Mutta edellisestä päättäen se lienee tapahtunut 1700 paikkeilla, joten Peltovuoman maatalouskylä olisi noin 240 vuoden vanha.

Jaakko Fellman oli Utsjoen kirkkoherrana 1820-1833. (Hän kyllä Lapin-maan jätti jo keväällä 1831, vaikkakin virka oli hänen nimissään vuoteen 1833.) Hän kulki toisinaan Peltovuoman kautta matkustaessaan etelästä Lappiin tai päinvastoin. Toisinaan kävi hän käräjillä Peltovuomassa. Teki siis tuon sievoisen käräjämatkan 37 peninkulmaa Utsjoelta Peltovuo-maan.

Eräällä matkallaan Utsjoelta etelään talvella 1830 hän taas matkusti noi-ta tiettömiä tunturimatkoja Peltovuoman kautta. Perin väsyneenä kun saapui Peltovuomaan hän lepäili siellä perinpohjin. Silloin oli jo Pelto-vuomassa kolme taloa. Karjaakin oli jo 30 lehmää ja 80 lammasta. He-vosiakin oli 5 - 6. Muita viljalajeja kuin ohraa ei kylässä viljelty ja sekin harvoin menestyy. Jauhoja hankittiin Norjasta, jonne vietiin verrattain huomattavat määrät voita.

Edellisestä näkyy, että Peltovuoma jo siihen aikaan (1830) oli karjan-hoitokylän maineessa. Siitä oli jo siihen aikaan maine kuulunut kauas. Sitä osoittaa sekin että esim. Vesisaaren rovasti samoihin aikoihin oli Pelimannia pyytänyt hankkimaan hänelle 2 eli 3 viekoa (a 2 leiviskää) voita Peltovuomiasta.

Peltovuoman kylä on nytkin yli sata vuotta Fellmanin käynnin jälkeen seudun huomattavin karjatalouskylä tietysti moninverroin suuremmassa määrässä kuin siihen aikaan. Viljanviljelystä haittaa, paitsi kylän pohjoi-nen asema, kylää ympäröivät laajat vuomat, kunnes laajempia aloja niis-tä ehditään viljelykselle valloittaa.

On ollut aikoja jolloin Koutokeino, Aviovaara ja Teno - viimemainittu kä-sittäen nykyisen Kaarasjoen seutuja - on luettu kuuluvaksi Tornion Lap-piin ja Tornion tuomarin tuomaripiiriin.

Siihen aikaan teki Torniossa asuva tuomari oikein jättimäisiä käräjämat-koja. Ne alkoivat Jukkasjärveltä ja jatkuivat Enontekiöön, Koutokeinoon, Aviovaaraan, Tenoon, Utsjoelle, Inariin, Sompioon, Kuolajärvelle, Ke-minkylään, Maaselkään (Kuusamoon), Sodankylään ja Kittilään. Yksis-tään käräjämatkat tekivät yli 300 peninkulmaa. Käräjäin istuminenhan siihen aikaan ei paljon rasittanut.

Enontekiön käräjäpaikasta Lätäsenonsuulta kulki tuomari tavallisesti Koutokeinoon ja niin edelleen Aviovearan ja Tenon kautta Utsjoelle. Mut-ta kun Koutokeino, Aviovaara ja Teno v. 1751 liitettiin Norjaan, tuli Enon-tekiön ja Utsjoen käräjäpaikkojen väli olemaan suhteettoman pitkä.

Viimemainitusta seikasta se nähtävästi johtui, että tuomari ainakin 1760-luvun puolivälistä lähtien teki käräjämatkoja Inariin ja Utsjoelle Peltovuo-man kautta.

Peltovuoman ja Inarin välille oli laitettu neljä "tuomarikotaa", jotka var-maankin olivat äärettömän tarpeelliset. Kumminkin vain toisinaan jatkoi tuomari matkaa Inariin ja Utsjoelle, vaan määräsi usein niiden käräjät pidettäviksi Peltovuomassa.

Tällaista jatkui aina siihen asti kunnes inarilaisten ja utsjokelaisten Jaak-ko Fellmanin avulla tekemän valituksen johdosta 1825 määrättiin, että käräjät on pidettävä Inarissa ja Utsjoella. Valituksessa Fellman kuvaili miten kohtuutonta oli että utsjokelaisten piti 37 peninkulman ja inarilais-ten 22 peninkulman päästä matkustaa käräjille kaukaiseen Peltovuo-maan.

On huomattava, että Peltovuoman käräjät eivät koskeneet Enontekiötä. Enontekiön käräjäthän vuoteen 1809 ja vielä useina vuosina jälkeenkin pidettiin "Vanhassa Markkinassa". Ja sen jälkeen kun Enontekiö Muo-nion kanssa liitettiin Suomeen, pidettiin näitä koskevat käräjät aluksi Yli-torniolla saakka. Sitten kun Lapinmaan tuomiokunta 1843 perustettiin on käräjiä ruvettu pitämään Muoniossa ja myöhemmin joskus Enontekiöl-läkin.

Hovioikeuden presidentti Isak Feltman, joka erityisesti on tutkinut Inarin ja Utsjoen käräjäin pitämistä kaukaisessa Peltovuoman kylässä toteaa, että vuosina 1766-1812 noin puolet näistä olisi pidetty Peltovuomassa. Vuosina 1813-1824 ne pidettiin joka kerta Peltovuomassa. Peltovuoma ei siis ole ollut vain tilapäinen käräjäpaikka, vaan siellä on niitä pidetty lähes kuudenkymmenen vuoden aikana tuon tuostakin.

Peltovuoman kylän lähellä Käkkäläjoen rannalla, on "Maaherrankenttä", jossa kansan kertoman mukaan on ollut jonkunlainen asunto, jossa olisi vanhaan aikaan pidetty käräjiä. Ehkäpä onkin ensi aikoihin siellä pidetty käräjiä. Mutta ainakin viime aikoihin niitä on pidetty Peltovuoman kyläs-sä. Käräjätalon nimi oli Kippoinen, vaan jonka nimen käräjäherrat ajan tavan mukaan muukalaistuttivat, josta saakka talon nimi on ollut Stoor. Käräjähuoneustona oli pienoinen n.s. "viisiseinäinen" rakennus, joka vielä on erään Stoorin asukkaan navettana.

Usein näyttää sattuneen ettei käräjäkuntalaisia laisinkaan saapunut Peltovuoman käräjille. Matkan suunnattomaan pituuteen ja vaivaloisuu-teen nähden sellainen on hyvin ymmärrettävää.

Niinpä esim. 23.2. 1802 tuomari Pehr Eliel Ekorn kuittaa koko käräjät tuskin kymmenkunta riviä käsittävänä pöytäkirjalla, jossa hän toteaa saapuneensa Peltovuoman uudistaloon toimittamaan Inarin ja Utsjoen käräjäkunnan käräjiä, vaan ettei yhtään asiaa ilmaantunut käsiteltäväksi. Aikaisemmin, eli 1784, tuomari esim. vain tuomiokirjan otteella antoi hovioikeudelle samanlaisen ilmoituksen. Jonkun kerran sattui niinkin, että vaikka käräjät oli kuulutettu pidettäväksi Peltovuomassa, tuomari ei laisinkaan saapunut niitä pitämään. Sellaiseenhan saattoi sairauskin olla syynä.

(Lähteet K. B. Wiklundin julkaisu Rounalan kirkosta. - Jaakko Fellmanin kertomukset. - Isak Fellmanin asiakirjakokoelmat. - Ruotsin-Norjan po-rolaidunkomissionin asiakirjat.)